Seitsemän vuosikymmentä samassa kodissa Hekalla
Hekan kodeissa asuu lähes sata tuhatta helsinkiläistä. Idyllisestä Maunulasta löytyy muuan asukas, joka saattaa olla Hekan pitkäaikaisin vuokralainen. Hän on asunut samassa kodissa yli 70 vuotta. Tässä artikkelissa selvitetään Solveig Bretagsen tarinaa.
Rappukäytävän tunnelma on rauhallinen ja tuttu. Talo kuiskii historian havinaa, ja se myös näkyy rakennuksen arkkitehtuurin ratkaisuissa kuin luonnonmukaisessa pihapiirissäkin. ARA-asuntojen rakentaminen Maunulaan aloitettiin sotien jälkeen 1950-luvulla, sillä Helsinkiin tarvittiin kohtuuhintaisia koteja kasvavalle väestölle. Nyt maa on lumessa, mutta näillä hiekkalaatikoilla myös Solveig on silloin leikkinyt.
Solveigin kodissa on eletty arkea vuosikymmenten ajan, nähty elämän eri vaiheet ja Helsingin kaupungistuminen. Olohuoneessa Solveig esittelee vanhempiensa alkuperäistä vuokrasopimusta. Helsingin asunnonjakotoimikunta osoitti asunnon hänen vanhemmilleen. Kirjoituskoneella painettu teksti ja kellastunut paperi viestivät ajan patinaa. Vuokrasopimus alkoi 8. marraskuuta 1955, jolloin kuukausivuokra oli 21,150 markkaa.
Kun Solveig muutti veljensä ja vanhempiensa kanssa Männikkötielle, Maunulaa vasta rakennettiin. Elämä kaupungissa näytti hyvin erilaiselta kuin tänään. Alue kehittyi pikkuhiljaa, ja palvelut syntyivät vähitellen asukkaiden ympärille. Maitoa haettiin tonkan kanssa Elannon myymälästä, joka sijaitsi nykyisen bussipysäkin lähettyvillä. Voita ostettiin isoina paloina. Talon pesutuvassa pyykit pestiin käsin veivattavilla koneilla, sillä vasta 1970-luvulla pesutupaan saatiin ensimmäiset automaattiset pesukoneet.
Talon pihalla leikki jopa 200 lasta.
Solveigin varhaisin muisto talosta liittyy leikkeihin talon pihapiirissä.
”Talon 60-vuotisjuhlissa eräs alkuperäinen asukas muisteli, että pihalla leikki aikoinaan jopa 200 lasta. Olimme aina ulkona joko metsässä tai pihalla, ja järjestimme omia teatteriesityksiämme vanhemmille. Pyysimme sisäänpääsymaksuksi yhden pennin, ja lopuksi saatoimme ostaa lakupötköjä”, Solveig kertoo.
Muistan, kun äidit huusivat ikkunasta: Syömään!
Olohuoneen ikkunasta avautuu kaunis maisema viereiseen metsään. Solveig osoittaa metsän isoa kiveä, jota hän käytti lapsena leikeissään. Siellä se yhä seisoo, muistuttamassa menneistä ajoista.
”Siihen aikaan lapset olivat aina ulkona leikkimässä. Muistan, kun äidit huusivat ikkunasta: Syömään!”
Kodissa on myös huonekaluja, jotka ovat kulkeneet hänen mukanaan vuosikymmenten ajan. Rakkain niistä on täyspuinen tammesta tehty kaappi, joka on alun perin kuulunut hänen vanhemmilleen. Kaappi on nähnyt sukupolvia ja elämänvaiheita aivan kuten kotikin. Elämänvaiheiden muuttuessa Solveig on jatkanut asumista asunnossa itsekseen.
Turvallinen koti ja huoleton arki
Yli 70 vuoden asumisaika samassa asunnossa on poikkeuksellisen pitkä aika. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että vuokrasuhde on kestänyt näin kauan?
Solveig pitää asumisessa tärkeänä sitä, että kohtuuhintainen koti on turvallinen ja arki huoletonta. Pitkäaikaisena vuokralaisena hän kokee, että ison vuokranantajan palveluihin voi luottaa elämän eri vaiheissa. Kun arjessa on tullut eteen kysymyksiä tai huolia, apua on saanut helposti. Solveig ajatteleekin, että heistä on pidetty hyvää huolta. Asuminen on ollut vakaata ja ennustettavaa, mikä on tuonut turvallisuuden tunnetta ja luottamusta arkeen.
Myös asunnon pohjaratkaisu saa kiitosta. Koti on valoisa ja tilava. Keittiö onkin hänen lempipaikkansa, sillä Solveig pitää ruoanlaitosta. Tilaan mahtuu hyvin myös hyvän iso ruokapöytä.
Ulkoilua, yhteisöllisyyttä ja kesäkukkia
Maunulassa on toimivat kulkuyhteydet eri puolille Helsinkiä ja ympäristö on vehreää.
”Maunulassa luonnonläheisyys on parasta. Täällä voi luistella ja hiihtää, ja pääsee nopeasti luonnon äärelle.”
Pihan oleskelutilassa on järjestetty asukasyhteisön kesken useita juhlia vuosien varrella, ja niistä on jäänyt mukavia muistoja. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat lisänneet asumisviihtyvyyttä. Rakkaus kesäkukkiin tuo asukkaita yhteen, ja asukastoiminnan määrärahoilla hankitut istutukset ilahduttavat monen mieltä.
Vaikka vuosikymmenten aikana naapurit ovat vaihtuneet, osa heistä on tullut tutummiksi. Tervehdykset pihalla, pienet jutusteluhetket ja tieto siitä, että ympärillä asuu ihmisiä, tiivistävät yhteisöllisyyttä.
Mitä Solveig sanoisi nuorelle, joka on muuttamassa ensimmäiseen Heka-kotiinsa?
”Kannattaa tutustua rohkeasti naapureihin ja Hekan toimintaan. Yhdessä tekeminen tekee talosta kodin.”
Turvallinen arki, toimiva asunto ja ympärillä elävä yhteisö ovat tehneet paikasta enemmän kuin asunnon. Ne ovat tehneet siitä oikean kodin.