Toimittaja testaa: Apua naapureille ja kanssaihmisille
Avun tarjoaminen vastikkeettomasti kumpuaa vilpittömästä auttamisen halusta. Vanha kunnon naapuriapu on hengissä myös kaupunkiympäristössä ja tarjoaa mielihyvää auttajalle ja konkreettista apua avun saajalle.
”Olisko sulla sokeria lainata ja ehkä pari kananmunaakin? Pitäisi kakku saada tehtyä, enkä muistanut kaupassa tätä.”
Tämä perinteinen lausahdus rappukäytävässä ovikellon pirinän jälkeen saatetaan kuulla nykypäivänäkin, vaikka naapurin ovikellon soittamisen kynnys onkin korkeampi kuin ennen. Onneksi siviilirohkeutta silti vielä löytyy, eikä kysyvä tieltä eksy tai sokeritta jää, kuten on tapana sanoa.
Apua verkosta
Avun pyytäminen ja avun tarjoaminen on siirtynyt monessa tapauksessa verkkoon. Kaupunginosien naapuriapuryhmät Facebookissa ovat olleet aktiivisessa toiminnassa jo vuosia ja virtuaaliset avunpyynnöt leviävät hetkessä tuhansien nähtäviksi. Jos itsellä on luppoaikaa auttaa muita tai vaikka ylimääräistä tavaraa, josta luopua, siitä voi ilmoittaa helposti ja nopeasti sosiaalisen median eri ryhmissä.
Oman asuinalueeni naapuriapuryhmä Facebookissa on virkeä ja aktiivinen. Jollain on ylimääräistä kissanruokaa muille jaettavaksi, toinen voi käydä hoitamassa jollekin viikonlopun ruokaostokset ja kolmas tarjoaa autopaikkaansa viikonloppureissun ajaksi käyttöön. Ryhmä toimii myös nykyaikaisena kadonneen tavaran löytölaatikkona, josta esimerkiksi kadonneet avaimet, aurinkolasit ja kirjastokortit löytävät omistajansa. Onpa myös oman lapseni kadonnut bussikortti löytynyt tätä kautta. Kiitos ilmoittajalle!
Ilmoitin itse alueeni Facebook-ryhmässä antavani pois lapseni vanhan talvitakin ja ison kassillisen kirjoja, joita en enää lukisi. Ne veivät vain tilaa varastossa. Ne kulkeutuivat nopeasti seuraaville käyttäjille.
Avunantoa hetkessä, arjen keskellä
Kanssaihmisten auttaminen ei ole pelkästään erikseen suunniteltua ja toteutettua toimintaa. Tilanteet tulevat eteen hetkessä, ja on ihmisestä kiinni, miten niihin reagoidaan. Tässä pari esimerkkiä antamastani avusta vastaavanlaisissa tilanteissa. Kävellessäni kaupan parkkihallissa, näin iäkkäämmän rouvan kamppailemassa painavien ostosten kanssa. Tarjouduin nostamaan ne autoon, vein ostoskärryn pois ja toivotin hyvää kesää. Kotitaloni edustalla yläkertaan muuttanut henkilö retuutti isoa pahvilaatikkoa rappukäytävään. Pidin hänelle ovea auki ja yhteistuumin kannoimme laatikon hetkessä ylös. Pieniä asioita minulle, ehkä suuria asioita autettaville kyseisissä tilanteissa.
Ihmiset saattavat pyytämättä ja yllättäen joutua olemaan sisätiloissa pitkäänkin ilman pääsyä edes kauppaan. Pandemia-aikana tämä on ollut kovin yleistä. Yhtenä esimerkkinä on kilometrin päässä asuva ystäväperheeni, joka rimpuili kotona taudin kourissa ja heidän jääkaappinsa näytti tyhjältä. Päätin auttaa heitä pinteessä: sain heiltä kauppalistan WhatsAppilla ja kaupparahat Mobile Paylla, ja parilla kassillisella evästä tilanne oli pelastettu.
Keinoja auttaa on monia
Kynnys kysyä apua voi olla suurikin, mutta, kun se tulee tarjottuna, voi siihen olla helpompi tarttua. Muiden auttaminen on tapa, jonka voi myös oppia. Esimerkin voima on tässäkin suuri. Oma lapseni keksi auttaa pihapiirin asukkaita siivoamalla kotikadun roskapihdeillä ja näin me sitten teimme yhteistuumin. Lapsi oli innostunut ja oppi siinä isäkin samalla taas uutta kierrättämisestä.
Samalla ilmoitimme rappukäytävässä perinteisellä lapulla olevamme valmiita esimerkiksi kauppa-apuun. Nähtäväksi jää, piriseekö puhelin.
