Ikkunasta akkunasta ystävän mä nään - Ikkunat kannattaa pestä ainakin kerran vuodessa

Isoäideillä on ollut tapana pestä ikkunat viidesti vuodessa säännöllisen aikataulun mukaan. Vähän mukavuudenhaluisemmille ihmisille kerran vuodessa koko pesu-urakka on aivan riittävän suuri ponnistus. Siitä ei kannata kuitenkaan lintsata, sillä ikkunat säilyvät hyväkuntoisina, kun ne jaksaa käydä läpi kerran vuodessa. 

Kirjoittanut Hannele Tavi

Likaiset ikkunat saattavat vähentää sisään tulevan valon määrää jopa puolella. Keväällä auringon paistaessa viistosti sisään näkyy lasien likaisuus selvästi, mutta ikkunat kannattaa pestä vasta männyn siitepölyajan jälkeen eli kesäkuun alun jälkeen. 

Ikkunanpesua ei kannata tehdä silloin, kun aurinko paistaa suoraan laseja kohti. Tällöin vesi kuivuu liian nopeasti ja ikkunat jäävät raitaisiksi. Pilvisen mutta tyynen kesäpäivän voikin hyvillä mielin käyttää ikkunanpesuun. Liian kovalla tuulella ulkolaseja ei kannata pestä.

Tyyni ja pilvinen kesäpäivä on hyvä hetki ikkunanpesulle.

Ikkunanpesuun ei tarvita monia välineitä, mutta laadukas, ikkunanpesuun suunniteltu mikrokuituliina on onnistuneen urakan avainpelaaja. Laadukkaat liinat saa myös keittopestä, jolloin ne säilyvät hyvänä odottamassa seuraavaa vuotta. 

Lisäksi ikkunanpesijä tarvitsee sangon, lastan, pyyhkeitä tai kankaita, ikkunanavaajan sekä pesuainetta. Lorauksella väkiviinaetikkaa saa hohtavan puhtaan lopputuloksen, eikä vahvempia aineita tarvitakaan. Jos uloimmissa ikkunoissa on tukevampia tahroja kuten linnunkakkoja, voi veteen tiputtaa muutaman pisaran astianpesuainetta.

Imuri on kätevä apuväline ikkunoiden pesuun. Harjasuuttimella voi käydä läpi paitsi sälekaihtimet myös karmit ja puitteet ennen kuin vesipesu aloitetaan.

Väkiviinaetikkaa väkevämpiä aineita ei tarvita.

Ikkunanpesu kannattaa aloittaa uloimmista laseista, jolloin mahdollisesti huomaamatta jääneet tahrat näkyvät selvemmin sisempiä laseja pestessä. Uloimman lasin jälkeen on tosin syytä vaihtaa puhdas vesi sankoon, muuten ulkolasin pöly ja lika siirtyvät seuraaviin laseihin. 

Muissa laseissa riittää yleensä pyyhkiminen kerran kauttaaltaan, mutta uloin lasi on usein likaisin ja se kannattaa pyyhkiä muutamaan otteeseen. Kun ikkuna on pyyhitty kostealla liinalla, se kuivataan veto kerrallaan lastalla. Lasta kuivataan joka vedon jälkeen esimerkiksi pyyhkeeseen tai imukykyiseen kankaaseen. 

Vauvan vaippaharso on oiva apuväline kuivaamisessa.

Ärsyttävät raidat syntyvät usein lastan huonosta kuivaamisesta, joten tässä kohtaa on syytä olla tarkkana. Taitavat voivat myös kuivata ikkunat pyöräytystekniikalla, jolloin kuivaamiskertoja tulee vähemmän. Tällöin täytyy tosin pitää silmällä, ettei yläreunasta valu raitoja. 

Lastattuasi ikkunaruudun kuivaa ikkunan reunat ja karmi imukykyisellä harsolla tai kankaalla. Jos kodista löytyy vauvojen vaippa- tai pukluharsoja, ne ovat oivia apuvälineitä lastan ja karmien kuivaamisessa.

Mikäli harsoja on monia, voi ikkunoiden karmit pyyhkiä puhtaaksi pesuvedessä kastellulla harsolla ja sitten nakata likaiset pyykkiin ilman että karmien ja räystäiden liat sotkevat pesuvettä turhaan. 

Parvekelasit pestään kuten muutkin ikkunat, mutta jos kyseessä ovat vanhanaikaiset, sivulle liukuvat lasit, niiden pesemistä varten tarvitsee varrellisen pesimen ja kuivaimen – muuten ulkolaseja on hyvin hankala pestä. Jos ikkunoista vuotaa kylmää ilmaa, niitä voi tiivistää pesun yhteydessä. Hyvin tiivistetyt ikkunat pitävät likaisen ja kostean ulkoilman asunnon ulkopuolella ja vähentävät näin lämmityskuluja.