Hekalta löytyi koti kahdeksalle

– Äiti, saanko pilkkoa porkkanat? Onko ruoka jo valmis? Milloin syödään jälkiruokaa? Kattilassa kypsyy makkarakeitto, ja Wilma Nevalainen, 7, Luca Nevalainen, 6, ja Veeti Nevalainen, 4, odottelevat kärsimättöminä ruoan valmistumista. Äiti Kirsi Raitokoski-Nevalainen kattaa lautaset pöytään ja vastailee rauhallisesti lasten kysymyksiin. Raitokoski-Nevalaisen perheen keittiössä on harvoin hiljaista, sillä perheessä asuu kuusi lasta. Kun teini-ikäiset Amanda Nevalainen, 16, Alicia Nevalainen, 15, ja Anton Nevalainen, 13, liittyvät seuraan, ruoka on jo pöydässä.

– Pyrimme syömään yhdessä, mutta olemme aika harvoin kaikki kotona samaan aikaan. Keittiö on kuitenkin paikka, jossa koko perhe viihtyy mielellään, Kirsi kertoo.

Lasten isä ja Kirsin puoliso Jani Nevalainen on vielä töissä, mutta tänä iltana isommilla lapsilla ei ole omia menoja.

– Arjen pyörittäminen on usein aikamoista palapeliä. Toisaalta teinit osaavat kulkea jo hyvin itsenäisesti, ja kotityöt jaetaan kaikkien kesken. Pienemmätkin auttavat siivoamisessa omien taitojensa mukaan, Kirsi sanoo.

Viisi huonetta kahdessa kerroksessa

Kirsin perhe on asunut Vuosaaren Porslahdessa sijaitsevassa rivitalossa neljän vuoden ajan. Kaksikerroksiseen kotiin mahtuu viisi huonetta ja 107 neliötä. Vanhempien makuuhuone on alakerrassa, pojat nukkuvat yläkerran isoimmassa makuuhuoneessa, teini-ikäiset Amanda ja Alicia viereisessä makuuhuoneessa ja syksyllä toiselle luokalle menevällä Wilmalla on oma, pieni huone.

– Yläkerta on lasten valtakunta. He osaavat pitää sen melko hyvin siistinä, ja jos joku lelu kulkeutuu alakertaan, lapset tietävät, että se täytyy viedä pian takaisin yläkertaan, Kirsi selventää.

Kaksikerroksisen kodin siivoaminen tuottaa ajoittain päänvaivaa sekä lapsille että aikuisille.

– Yksitasoinen koti olisi helpompi siivota. Nyt imuria joutuu raahaamaan portaita pitkin edestakaisin ja yläkerta tekee joskus mieli jättää siivoamatta, Kirsi kertoo.

Koti on kuitenkin kaikille perheenjäsenille rakas paikka, jossa kaikki viihtyvät.

– Asuimme aiemmin yhden huoneen pienemmässä kodissa, ja siellä alkoi olla hyvin ahdasta. Tänne mahdumme huomattavasti paremmin, vaikka lapset joutuvatkin jakamaan huoneensa. Erityiskiitosta Kirsi antaa siitä, että nykyisestä kodista löytyy kaksi kylpyhuonetta.

– Edellisessä kodissa meillä oli vain yksi suihku, ja jouduimme jakamaan suihkuvuorot, jotta kaikki ehtivät aamuisin pesulle. Elämä helpottui huomattavasti tänne muuttamisen jälkeen, hän kertoo.

Olohuone on kodin sydän

Ruoan jälkeen lapset lastaavat astiat tiskikoneeseen ja siirtyvät olohuoneen lattialle pelaamaan Unoa ja Aliasta. Veeti ja Luca linnoittautuvat nojatuoliin katsomaan Pikku Kakkosta, mutta hetken kuluttua hekin liittyvät mieluummin pelaamaan sisarusten kanssa. Olohuone on suurperheen kodin sydän, jossa paitsi pelataan myös katsotaan yhdessä koko perheelle sopivia tv-sarjoja.

"Koti pysyy järjestyksessä, kun kaikki auttavat kotitöissä ikätasonsa mukaan."

– Meistä lähtee varmasti ääntä, mutta talossa on niin hyvä äänieristys, ettei meteli kuulu juuri seinien läpi. Ja sama toisin päin, naapurin äänet eivät kantaudu tänne lainkaan samalla tavoin kuin esimerkiksi kerrostalossa, Kirsi kiittelee.

Olohuoneessa kelpaa touhuta, sillä huone on viihtyisä ja koko perheen tyyliin sopiva. Kirsi harrastaa sisustamista ja vaihtelee kodin tyyliä mielellään vuodenaikojen mukaan. Juuri nyt vaaleat seinät saavat väriä hempeästä roosasta ja lempeän harmaan eri sävyistä.

– Eteisen lattia on itse asiassa pala mattoa, joka jäi yli, kun sisustimme töissä aikanaan yhtä kampaamoa, nyt kotiäitinä oleva Kirsi sanoo.

Kodista löytyy muitakin kierrätysratkaisuja ja kirpputorilöytöjä.

– Yhdistelen mielellään uutta ja vanhaa. Vanhat huonekalut tekevät kodista viihtyisämmän, hän kertoo.

Terassi tuo lisätilaa

Olohuone jatkuu kesäisin ulos saakka, sillä perheen takapihalla on iso, osittain katettu terassi grilleineen ja muine mukavuuksineen. Lapsille terassilta alkaa oma keidas: talon sisäpihan yhteinen, isokokoinen leikkipaikka sijaitsee vain muutaman metrin päässä omalta pihalta.

– Yhteispiha on suojaisa, joten lapset saavat kulkea sisään ja ulos itsenäisesti. Vieressä on myös pari muuta puistoa, joissa lasten on mukava juoksennella. Hyvällä säällä heitä ei malta saada sisään iltaisin lainkaan, Kirsi nauraa.

Perhe viihtyy muutenkin ulkona. Anton pelaa jalkapalloa ja pienemmät pojat haaveilevat samasta harrastuksesta. Vanhemmat käyvät yhdessä luonnossa kävelyllä, kun ehtivät.

– Isommat lapset osaavat olla jo hienosti lapsenvahteina, jos haluamme hetken yhteistä aikaa. Silloin lähdemme yleensä pienelle kävelylle Mustavuoreen tai muualle lähialueen lenkkipoluille. Muille aikuisten harrastuksille ei juuri riitä aikaa. Leikkikavereita perheen lapsille löytyy helposti naapuritaloista. Kirsi kuvailee aluetta monimuotoiseksi ja rauhalliseksi.

– Naapurusto on aika monikulttuurinen, mikä on meistä vain hyvä asia. Lapset tutustuvat erilaisiin kulttuureihin jo pienestä pitäen.

Kotiin mahtuu myös juhlimaan

Kotitalosta löytyy pieni, yhteinen kerhohuone, jossa talon väki järjestää silloin tällöin yhteisiä juhlia. Juhlimaan mahtuu tosin myös omaan kotiin.

– Viime kesänä vietimme Amandan rippijuhlia useamman kymmenen hengen voimin, ja tänä kesänä on Alician vuoro juhlia. Ahdasta saattaa toki tulla, mutta mahdumme kyllä hyvin, kun otamme terassinkin käyttöön. Loma-ajat ovat kiireisen arjen jälkeen tärkeitä pysähdyspaikkoja perheelle. Kesälomat vietetään usein yhdessä niin, että koko perhe ehtii lomailla yhtä aikaa.

– Arkisin on vaikea löytää aikoja, jolloin olemme kaikki paikalla. Nyt kesällä olemme kaikki kolme viikkoa samaan aikaan vapaalla, jotta ehdimme puuhailla myös yhdessä, Kirsi kertoo.

Lomaa perhe viettää useimmiten ulkomailla.

– Suomessa lomailu on todella kallista. Mökin vuokraaminen on tullut usein puheeksi, mutta aina matka ulkomaille on voittanut äänestyksessä.

Kaikelle oma paikka 

Isossa perheessä jokainen joutuu tekemään kompromisseja, ja moni kaipaa lisää tilaa. Sopu säilyy, kun kaikki pitävät huolen omista tavaroistaan. Yläkerran kylpyhuoneen pyykkikone pyörii päivittäin, usein montakin kertaa päivässä.

– Lapset osaavat jo aika hyvin täyttää koneen itse. Käyn täällä lähinnä valvomassa, että pyykkihuolto pelaa ja tavarat ovat paikallaan. Tämänkokoisessa perheessä on pakko olla tietyt pelisäännöt ja tietynlainen järjestys, jotta arki rullaa, Kirsi toteaa ja käynnistää kuivausrummun kuivausohjelman. Järjestelmällisyyttä tarvitaan, jotta tavarat pysyvät paikoillaan ja kotona mahtuu kulkemaan. Pieni lisätila kelpaisi silti sekä perheen äidille että lapsille. Kirsi kertoo kaipaavansa eniten lisää säilytystilaa.

– Omaa tilaa en niinkään tarvitse. Lapset ovat päivisin koulussa ja päiväkodissa, joten ehdin kyllä saamaan omaa aikaa, syksyllä musiikkialan opinnot aloittava Kirsi sanoo.

Myös teini-ikäiset Alicia ja Amanda toivoisivat huoneeseensa paria neliötä lisää.

– Haluaisin ihan kunnollisen kirjoituspöydän. Tykkään askarrella, piirtää ja maalata. Sitä varten olisi kiva, jos huoneeseen mahtuisi tarpeeksi suuri pöytä, Amanda kertoo.

Rutiinit pitävät arjen hallinnassa

Kun kello lähenee seitsemää, pienemmät lapset käyvät iltapuuhiin. Kirsi lukee lapsille iltasadun poikien makuuhuoneessa, Alicia, Amanda ja Anton siivoavat keittiön ja pelaavat pelejä alakerrassa. Kun perheen äiti palaa takaisin olohuoneeseen, isommille lapsille löytyy enemmän aikaa.

– Rutiinit ovat tosi tärkeitä, jotta arki pysyy hallinnassa ja kaikilla on hyvä olla. Kovin spontaaneja menoja ei arkiiltoihin siksi mahdu, Kirsi kertoo.

Hetken kuluttua olohuoneessakin on yllättävän hiljaista.

– Meistä lähtee kyllä ääntä, mutta varsinkin teinit osaavat olla jo todella sopuisia ja fiksuja. Lapset eivät juuri tappele keskenään.

Kirsi ottaa yhteisestä hetkestä teinien kanssa mielellään kaiken ilon irti.

– On selvää, että muutaman vuoden päästä kotona asuu enää kolme lasta, kun isommat ovat lentäneet pesästä. Silloin tämä koti tuntuu varmaan jo aivan liian isolta meille, hän nauraa.