Puu-Myllypuro on kylähyvänen Itä-Helsingissä

Kun vastavalmistuneeseen naapurustoon Puu-Myllypurossa syntyi 11 vauvaa yhden vuoden aikana, löysivät vanhemmat toisensa. Ryynimyllynkadun uusissa puutaloissa elää vahva auttamisen henki.

Kirjoittanut Hannele Tavi Kuvat Sami Heiskanen

Loppukesän aurinko taistelee huomiosta uhkaavien sadepilvien kanssa. Itäkeskuksen kupeeseen on kasvanut kuin huomaamatta puurakentamisen taidonnäyte eli Puu-Myllypuro. Aluetta kutsuttiin jo suunnitteluvaiheessa puiseksi kaupunkikyläksi. Tarkoituksena on, että vanhojen puukaupunkien tapaan rauhallisista kotikaduista muodostuu varsinkin kesäisin asukkaille laajennettuja olohuoneita. 

Rivitalojen muodostamalla suojaisella pihalla äidit Liina-Maija Paavilainen ja Saana Lyytikäinen työntävät rattaissa viime vuonna syntyneitä kuopuksiaan Hildaa ja Alvaa. Heidän ympärillään hyörii nukenrattaitaan työntäen kolme lasta: Liina-Maijan esikoinen Aamu, 3, Saanan esikoinen Lucia, 5 ja keskimmäinen Amon, 3.

Ryynimyllynkadun kolmisenkymmentä Heka-asuntoa valmistuivat kesällä 2016. Viimeisinä kuukausina joka kolmannessa asunnossa on valvottu unettomia öitä, sillä kuluneen vuoden aikana asukkaille on syntynyt melkoiset 11 vauvaa. Vastasyntyneiden vanhemmat ovat löytäneet toisistaan tukiverkoston, jolle voi jakaa vauva-arjen ilot ja ongelmat.

Hekan kiinteistö Myllypurossa Ryynimyllynkadulla. Kuva leikkipaikalta.

– Arvaa mitä! Alva nukkui viime yönä koko yön ja heräsi vasta seitsemältä, Liina-Maija Paavilainen kertoo onnellisena Saana Lyytikäiselle.

Pihan leikkipaikalla on jo kolme muuta perhettä ja lapset hyörivät tottuneesti keskenään. Yksivuotiaat Alva ja Hildakin ovat päässeet maistelemaan erilaisia soralaatuja hiekkalaatikolle. Paavilainen kaivaa rattaiden korista kahvitermoksen ja kaksi sinistä kuppia. 

– Välillä olen tehnyt niin, että olen huikannut parvekkeelta, kuinka moni ottaa kahvia ja keittänyt sitten kahvit kaikille halukkaille ennen kuin olemme tulleet ulos leikkimään. 

– Kahvi on kova sana arjessa, kolmen lapsensa ja miehensä kanssa Ryynimyllynkadulla asuva Lyytikäinen nauraa ja ottaa omasta kupistaan hörpyn ennen kuin lähtee katsomaan, minne keskimmäinen Amon on kadonnut leikkipaikalta.

Viestejä päivittäin

Vuoden aikana Ryynimyllynkadulle on muodostunut tiivis vanhempien yhteisö. Äidit pitävät yhteyttä lähes päivittäin WhatsApp-ryhmässä, jossa on 18 jäsentä. Isät taas kutsuvat viestiryhmäänsä leikkisästi Ryyni-isänniksi. Isännät käyttävät aktiivisesti hyväkseen Myllypuron hyviä liikuntamahdollisuuksia ja ovat pelanneet keskenään muun muassa jalkapalloa ja talvisin jääkiekkoa. 

Vaikka äitienkin ryhmässä kysellään seuraa lenkeille ja mustikanpoimintareissuille, on ryhmä käytännön apuna arjessa pienten lasten kanssa.

– Kerran aloin tehdä pinaattilettuja, vaikka tiesin, että kotona on vain noin 30 grammaa pinaattia jäljellä. Muutama minuutti laittamani ryhmäviestin jälkeen oli kotiovelle kiikutettu tarvittava määrä pinaattia, Paavilainen kertoo.

Hekan kiinteistö Myllypurossa Ryynimyllynkadulla. Kuva leikkipaikalta.
Liina-Maija Paavilainen (oik.) muutti Ryynimyllynkadulle viime kesänä Joensuusta. Kotipihalta hän on löytänyt turvaverkon, joka auttaa aina tarvittaessa. Sylissä kävelemistä harjoitteleva kuopus Alva, 1.

Viestiketjuissa lainaillaan naapureille muun muassa lasten pelastusliivejä, matkasänkyjä, lastenvaunuja tai kantoreppuja. Koska neliöitä ei ole kenelläkään paljon, on hyvä, kun kaikkia tavaroita ei tarvitse hankkia omaksi. 

– On luottavaista tietää, että jos yhden lapsen kanssa täytyy mennä yllättäen vaikka terveyskeskukseen, voi muille lapsille kysyä hoitopaikkaa naapurista. Yleensä aina on joku kotona ja voi auttaa, Lyytikäinen sanoo löydettyään Amon-pojan leikkimästä viereiseltä leikkipaikalta naapurilasten kanssa.

– Hätätilanteessa naapureilta saa nopeammin apua kuin hätäkeskuksesta, Lyytikäinen lisää. 

Maailmaa parannetaan usein talopesulassa, jonne äidit saattavat unohtua pitkäksikin aikaa ”pyykkiasioille”. Vaikka omasta kylpyhuoneesta löytyisi pesukone, on pesulasta tullut tärkeä kokoontumispaikka, jossa huvi ja hyöty yhdistyvät. 

Naapurustosta tukiverkko

– On mieletöntä, että Helsingissä voi asua näin yhteisöllisesti, alun perin Pohjanmaan Ullavasta kotoisin oleva Lyytikäinen sanoo ja kertoo, että heillä käyvät vieraat kutsuvat naapurustoa usein Melukyläksi.
Värikkääksi maalatut puupaneelipinnat ja korttelipihalla leikkivät lapset tuovatkin mieleen Astrid Lindgrenin luoman idyllin. Talojen takapihalta alkaa metsä, jossa monet pihan lapsista käyvät metsäkerhossa. Viereisellä tontilla sijaitsee kylätalo, jossa äidit ovat järjestäneet koko talon yhteiset pikkujoulut ja kirppiksiä.

– Kesälomien aikana täällä on vuorotellen kasteltu reissussa olevien kukat ja yrtit. Oli ilahduttavaa palata reissusta, kun naapurimme olivat saaneet poistohyllystä napatun nuutuneen kasvinkin kukkimaan, Lyytikäinen kertoo. 

Väsymyksestä kärsineet äidit ovat myös jakaneet vara-avaimia naapureille.

 – Täällä Ryynimyllynkadulla on hyvä perusturvallisuuden tunne. Tiedän, että jos jotain sattuu, niin joku voi vahtia lapsia, Paavilainen sanoo.

Hekan kiinteistö Myllypurossa Ryynimyllynkadulla. Kuva leikkipaikalta.
Saana Lyytikäisen kotiovella kasvaa yrttejä, joita naapuruston lapset maistelevat innoissaan. Ensi kesäksi toiveissa on viljelylaatikko. 

Hänen perheensä muutti miehen työn perässä viime kesänä Joensuusta suoraan Ryynimyllynkadun asuntoon Helsinkiin. Vaikka tukiverkosto ja isovanhemmat jäivät Pohjois-Karjalaan, löytyi Myllypuron puukorttelista korvaava yhteisö. 

Ensi kesäksi äidit toivovat pihalle viljelylaatikkoja lapsille, ja yhteiskäyttöön tuleva grillikin olisi kiva. 

– Mennäänkö vielä tällä viikolla poimimaan mustikoita? Paavilainen huikkaa Lyytikäiselle samalla, kun ilmassa leijunut sade häätää pihalla leikkivät perheet sisälle lounastamaan. 

On päiväunien aika Ryynimyllynkadulla.
 

Juttu on julkaistu Himan numerossa 3/2017.