Puu-Käpylä – Ei mikään käpynen kylä
Puu-Käpylässä naapurit huolehtivat toisistaan ja harrastavat lähellä kotia. Penttisen perhe nauttii maalaisidyllistä ratikkamatkan päässä keskustasta.
Yleensä oravia. Ja pupuja! huudahtaa kuusivuotias Onni, kun häneltä kysyy, mitä eläimiä Käpylässä tulee vastaan.
Puu-Käpylä on kuin suloinen pieni Melukylä keskellä Helsinkiä. Eriväriset puutalot, kotoisat pihapiirit ja eloisa naapurusto pistävät miettimään, ollaanko nyt Helsingissä ollenkaan.
Vielä viisi vuotta sitten Miia ja Teemu Penttinen asuivat Kalliossa pienessä asunnossa Onni-pojan ja vastasyntyneen Lumo-tyttären kanssa ja uskalsivat vain unelmoida idyllisistä Puu-Käpylän taloista.
– Tämä oli se alue, josta olimme haaveilleet. Saatoimme käydä täällä ajelulla ja miettiä, että kunpa jonakin päivänä…, perheen äiti Miia muistelee. Sitten kävi tuuri.
Hekan puutaloasuntoja, jollaisessa Penttiset asuvat, on Puu-Käpylän seitsemässä puutalokorttelissa yhteensä 360. Penttisten asuntoon kuljetaan puista portaikkoa pitkin. 60-neliöisestä alakerrasta löytyy kylpyhuoneen lisäksi kaksi huonetta ja keittiö.
Naapurit katsovat pihapiirin lasten perään ja loma-aikana hoitavat postit ja vahtivat kissoja.
Puoli vuotta muuton jälkeen asunto sai lisäneliöitä, kun yläkertaan rakennettiin 30-neliöinen vintti lämpimäksi varastotilaksi. Sen pyöreät ikkunat ja näkyvissä olevat kattoparrut henkivät vanhanajan tunnelmaa.
– Meidän ja naapuriasunnon vinttien välissä on ovet, joista pääsee kulkemaan. Kerran kävimme Lumon kanssa lainaamassa kananmunia ja tultiin kotiin ”luukun” kautta, Teemu-isä naurahtaa.
Puu-Käpylä on oma yhteisönsä, jossa naapurit tuntevat toisensa, katsovat pihapiirin lasten perään ja loma-aikana hoitavat toistensa postit. Ja tarvittaessa vahtivat kissoja, joita Penttisillä on kaksin kappalein: Pekka ja Muhveli.
– Itsellä kun ei riitä silmät joka paikkaan, luo yhteisöllisyys turvallisuuden tunnetta. Sellaista, mitä on ollut ennen vanhaan, Miia toteaa.
– Leikkipaikka löytyy omalta pihalta, samoin kaverit sekä lapsille että aikuisille. Ikäjakauma asukkaissa on aika laaja, vauvasta vaariin, mikä on rikkaus.
Lisäksi alueen talotoimikunta on aktiivinen ja järjestää kortteleille yhteisiä talkoita ja kesäjuhlia.
No mitäs muuta Käpylässä sitten tehdään kuin leikitään pihalla?
– Katsotaan TV:tä! Nelivuotias Lumo huudahtaa.
– Pelataan jalkapalloa, koska vieressä on kuplahalli, Käpylän Pallon Barca 09:ssä pelaava Onni vastaa empimättä.
– Tein seitsemän maalia! Onni hehkuttaa edellisen päivän matseja.
Käpylässä ja sen lähialueilla riittää aktiviteetteja moneen lähtöön. Jalkapallohallin lisäksi lähellä ovat kulttuurin ystävien Karjalatalo, Mäkelänrinteen uimahalli, Akseli Toivosen kenttä ja Käpylän liikuntapuisto, josta löytyy muun muassa tekojää. Penttiset korkkasivat luistelukauden tammikuussa.
Vuokralainen sitoutuu hoitamaan asuntoon kuuluvaa pihapalstaa.
– Hekalla on hoidossa ja isännöitävänä Käpylän alueella 1 283 asuntoa 1920-luvun puutaloista vuonna 2014 valmistuneisiin kivitaloihin. Suuri osa rakennuskannasta on vuosina 1938–1951 rakennettuja kivitaloja, Hekan tekninen isännöitsijä Karri Åhs avaa.
Puutalojen vuokrasopimukseen Hekan kanssa kuuluu pihanhoitovelvoite.
– Tämä tarkoittaa sitä, että vuokralainen sitoutuu hoitamaan asuntoon kuuluvaa pihapalstaa, Karri Åhs selventää.
– Lisäksi asunnon edustalla olevan piha-alueen ja käytävien puhdistaminen sekä lumityöt kuuluvat vuokralaiselle. Alueyhtiö hoitaa yhteiset alueet.
Pihanhoitovelvoite ei tunnu rassaavan Penttisiä, päinvastoin. Hoitovuoroista ennemminkin kilpaillaan välttelyn sijaan.
– Jokaisella asunnolla on omat palstat, omenapuu, keinu ja grilli. Se on ihan luksusta! Teemu tuumaa.
– Näin maalaiselle on todella ihana saada kädet vähän multaan, Joutsenosta kotoisin oleva Miia komppaa.
Suojelukaava astui voimaan vuonna 1971.
Puu-Käpylän alue on suojeltu asemakaavalla.
– Käytännössä se tarkoittaa, että rakennusten ulkoasuun ei saa tehdä muutoksia ja sisätilojen korjauksissa on jätettävä vanhoja ratkaisuja niin paljon kuin mahdollista, Åhs kertoo.
1960-luvulla puutalot oli tarkoitus purkaa ja rakentaa tilalle kivisiä pienkerrostaloja. Tästä nousi julkinen kohu, ja lopulta rakennukset todettiin rakennushistorialtaan arvokkaiksi ja kunnostuskelpoisiksi. Suojelukaava astui voimaan vuonna 1971.
Juttu on julkaistu Himan numerossa 1/2016.
