Kerrostalossa pappilan tunnelmaa

Milka Reinimaa oli huomannut jo muutama vuosi aikaisemmin, että Hekalle on tulossa uusia kohteita Pukinmäkeen. Vielä siinä vaiheessa hän ei tiennyt, että talot rakennettaisiin puusta. 

– Halusimme pysyä näillä seuduilla ja päätin silloin, että tänne me vielä haluaisimme, Milka muistelee. 

Nyt Eskolantien tummanpuhuvat puukerrostalot erottuvat Pukinmäen katukuvasta. Kesäkuussa 2015 valmistuneita viisikerroksisia kerrostaloja on yhteensä neljä; kaksi niistä kuuluu Hekalle ja kaksi Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiölle. 

– Puiset kerrostalot ovat Suomessa vielä aika uusi juttu, kertoo puukerrostalot suunnitelleen arkkitehtitoimiston arkkitehti Matti Iiramo. Hän toivoo, että puuta käytettäisiin enemmän kerrostaloissa.

– Rakennusmateriaalina puu on inhimillinen ja ekologinen. Lisäksi puu on kotimainen materiaali ja se tuo työllisyyttä Suomeen.

Iiramon arkkitehtitoimiston ehdotus voitti Eskolantien taloista järjestetyn avoimen kilpailun.

– Emme ole aikaisemmin suunnitelleet puista kerrostaloa, mutta puisten tilaelementtien suunnittelusta meillä on kokemusta jo vuosien takaa. Akustiset ominaisuudet pantiin asumisviihtyvyyden kannalta merkille jo rakennusvaiheessa, ja asunnoista tuli kaiuttomia ja miellyttäviä. Kokonaisaikataulullisesti tilaelementtirakentaminen on noin puolta nopeampaa verrattuna betonirakentamiseen. Eskolantien kohde rakentui vuodessa. 

Milkan naapuri Jenni Huotari tietää kertoa, että hakijoita Eskolantien asuintoihin oli ollut jopa 1 400.  Milkan ja Jennin perheet ovat onnekkaita valittuja.

Juuri sopivan kokoista

Milka on asunut Hekan vuokra-asunnoissa vuodesta 1994 ja hänen miehensä Jarkko vuodesta 2000: ensin kolmiossa Savelassa ja viimeksi neliössä Madetojankujalla. Nykyinen asunto on kolmio, jossa neliöitä on 65. 

– Lapset muuttivat kotoa pois, emmekä enää tarvinneet niin paljon tilaa, Milka selvittää. 

– Merkittävin ero on varmaan siinä, että siivottavaa on vähemmän. Tietysti täällä on kaikki niin uutta, että paikat myös näyttävät siivommilta. 

Jenni ja Michael Huotari muuttivat Eskolantielle HOASin vuokra-asunnosta kolmen poikansa Onnin (kesäkuussa 6), Aatoksen (4) ja Elielin (toukokuussa 2), kanssa. Nuori perhe ei tietoisesti hakenut juuri puutaloa, mutta se on osoittautunut varsin mukavaksi lisäksi. Huotareiden kolmen makuuhuoneen ja tupakeittiön asunnossa on 85 neliötä. Vanhemmat iloitsevat hyvin arkisesta asiasta: vesikiertoinen lattialämmitys takaa, että lattialla on mukava leikkiä.

– Täällä on todella kodikasta. Kovalla pakkasella täällä jopa paukkuu samalla tavalla kuin lapsuudenkodissani, pappilassa asunut Jenni naurahtaa.

Iloinen yllätys ensinäkemältä

Molemmat perheet muuttivat uuteen kotiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2015.

– Olihan se melkoista hässäkkää! SRV luovutti talot Hekalle kello kaksitoista ja me saimme avaimet tuntia myöhemmin, Jenni muistelee. 

Asukkaat eivät olleet päässeet tutustumaan taloon ennakkoon, joten muuttopäivä oli myös ensimmäinen kerta, kun he näkivät asuntonsa. Fiilikset olivat kummassakin huushollissa samat: wau!

– Ensimmäisenä huomasin puiset ikkunanpielet, Jenni huokaa. 

Milkan mielestä parasta on kauneus, raikkaus ja etenkin hiljaisuus; kadulle päin avautuvaan asuntoon ei kuulu liikenteen ääniä.

– Jos nyt joskus joku moottoripyörällä oikein kaasuttaa, niin se saattaa kuulua, Milka miettii. 

Hekan taloissa asuntoja on yhteensä 51. Molemmissa taloissa on sauna ylimmässä kerroksessa ja alakerroksessa kuivaushuone sekä varasto. Lisäksi B-rapussa on pesutupa, väestösuoja, häkkivarasto ja kerhohuone. 

– Minulta voi kysellä kerhohuoneen avainta, Milka huikkaa. 

Yhteisöllisyyttä rakentamassa

Eskolantien ensimmäinen talotoimikunta aloitti toimintansa marraskuussa. Milka toimii sen puheenjohtajana. Hekan sääntöjen mukaisesti toimikunta kokoontuu vähintään kuusi kertaa vuodessa. Jäseniä on kuusi, yksi heistä on Jenni.

– Lapsiperheiden asialla, hän tuumaa. 

– Meillä on tosi hyvä henki ja ehkäpä myös tavallista mukavampia naapureita. 

Milka kertoo olevansa mukana toiminnassa kahdesta syystä: 

– Haluan tietää, mitä tapahtuu sekä olla mukana järjestämässä talkoita ja tapahtumia. Joulukuussa pidimme puurojuhlat, ja nyt seuraavina vuorossa ovat kirppis ja tietysti yksivuotisjuhlat kesäkuussa. 

Puutalojen asukkailla on myös Facebook-ryhmä, jossa vielä toistaiseksi ollaan lähinnä vaihdeltu saunavuoroja. 51 taloudesta jopa 44 on mukana ryhmässä. 

– Facebook-ryhmämme on omiaan luomaan yhteisöllisyyttä. Sitä, että täällä elää ”saa tulla lainaamaan sokeria” -henki, Milka toteaa.

Jenni kertoo, että Facebookin kautta löytyi myös apua, kun naapuritalon vesivahingon yhteydessä joku kysyi ämpäreitä lainaan. Naiset nauravat, että ehkäpä myöhemmin ryhmässä jaellaan myös sisustusvinkkejä.

Milka ja Jarkko toivovat saavansa asua uudessa kodissa mahdollisimman pitkään. Jennin ja Michaelin haaveissa on omakotitalo.

– Puutalo tietenkin, Jenni sanoo.

Juttu on julkaistu Himan numerossa 1/2016.