Sari Satokangas on ystävien kesken Leipuri Hiiva
Leipominen on kuin terapiaa Sari Satokankaalle. Pitkä sairausloma on taittunut mukavasti haagalaisessa keittiössä, ja siitä ovat hyötyneet myös Sarin sukulaiset ja ystävät.
Mauno hyppää nojatuolista lattialle ja tassuttelee eteiseen, kun ovi käy. Vanhan kissaherran omistaja Sari Satokangas toivottaa vieraat tervetulleeksi, ja parivaljakko saattaa tulijat Hekan 50-luvulla rakennetun mutta vasta muutama vuosi sitten remontoidun haagalaiskaksion keittiöön.
– Vannoin kautta kiven ja kannon, etten antaisi tätä piirakkapohjan reseptiä kenellekään, Sari Satokangas naurahtaa.
– Kolmesta raaka-aineesta tulee todella rapea pohja, hän jatkaa ja mittaa kulhoon 300 grammaa voita, 9 desilitraa vehnäjauhoa ja 18 ruokalusikallista vettä.
Vaivatun taikinan hän painelee piirakkavuoan pohjalle.
Lapsuutensakin Haagassa viettänyt Satokangas on aina pitänyt leipomisesta. Nyt paistetaan vuokralaistoimikunnan kokoukseen kreikkalaistyyppistä lihapiirakkaa. Seuraavaksi pohja saa mennä kymmeneksi minuutiksi uuniin 225 asteeseen.
– Kerran ehdotin, että voisin leipoa kokoukseen. Nyt he kutsuvat minua Leipuri Hiivaksi ja toivovat aina mitä erilaisimpia juttuja, ja minä sitten toteutan. Olen varmaan ollut edellisessä elämässä maalaistalon emäntä, joka on keittänyt kerralla kymmenen litraa kalasoppaa, kun en oikein osaa tehdä pieniä määriä.
Hyvänmakuista terapiaa
Satokangas on ollut jalkaleikkauksen takia pitkällä sairauslomalla, joten aikaa leipomiselle on jäänyt mukavasti. Myös Satokankaan mies Olli on tyytyväinen, että vaimolla on pitkinä päivinä tekemistä.
– Leikkauksen jälkeen olin hetken aikaa jopa pyörätuolissa. Katselin aluksi televisiota ja luin kirjoja mutta siinä istuessani päätin, etten anna periksi ja lamaannu. Aika meni kivasti leipoessa ja pystyin olemaan avuksi ystäville. Tein esimerkiksi ystävän pojan ylioppilasjuhliin kuusi erilaista piirakkaa, ja vastapalvelukseksi hän hoitaa Maunoa meidän lomamatkamme ajan, Satokangas selittää.
Näppituntumalla
– En oikein osaa leipoa reseptistä, ja pidän uuden kokeilemisesta. Välillä se kostautuu, ja etenkin silloin, kun anoppi on tulossa kylään! Kerran saimme irrottaa taltalla Beef Wellingtoniani padan pohjasta, mutta appivanhemmat söivät urhoollisesti. Mutta tietysti silloin kun tekee kotitarpeiksi, niitä voisi tarjota vaikka kenelle. Vaikka välillä leivonta menee mönkään niin paljon kuin vain mennä voi, epäonnistumisen voi kuitata naurulla.
Satokangas paistaa jauhelihaa valkosipulin, pippurisekoituksen ja suolan kanssa ja kaataa sen piirakkapohjan päälle. Hän on pahoillaan siitä, että Haagan asukaskannan ikääntyessä yhä useampi asuu yksin eikä tunne naapureitaan. Hän haluaisi rohkaista ihmisiä tutustumaan naapureihinsa, sillä se on myös turvallisuus- ja viihtymisasia. Onneksi monilla Haagassa asuu sukulaiset lähellä.
– Oma äitini on asunut aina Haagassa, ja halusimme tyttären kanssa muuttaa äitiä lähemmäs 12 vuotta sitten. Sain sitten Näyttelijäntieltä asunnon. Myös nyt jo aikuinen tyttäreni Nina hakee poikaystävänsä kanssa asuntoa täältä. Monilla ystävilläni asuvat äidit ja tyttäret lähellä toisiaan, ja meillä on täällä oikea ystäväverkosto. Pidämme yhdessä kaikenlaisia teemajuhlia, ja jos ei ole oikeita juhlapäiviä, juhlimme vaikka Maunon nimipäivää.
Sari lastaa puhuessaan jauhelihan päälle fetajuustoa, unkarilaista paprikaa, tomaattia ja purjoa. Hän on sekoittanut kulhossa kuusi kananmunaa ja kuusi desilitraa kevytkermaa. Seoksen hän kaataa vuokaan ja lisää päälle paljon juustoraastetta.
– Juustoraastetta pitää muuten olla kunnolla. Ja kun fetan laittaa suoraan jauhelihan päälle, maku imeytyy pohjaankin, hän kertoo ja laittaa piirakan uuniin.
– Valmista on sitten, kun piirakka näyttää valmiilta.
Kun väistöasunnosta tuli koti
Nykyisessä asunnossaan Satokangas on asunut puolisentoista vuotta. Kodin piti olla vain väliaikainen väistöasunto putkiremontin ajan, mutta hän oli myyty ensimmäisellä vierailulla.
– Oli kauhea pakkanen eikä asunnossa ollut sähköjä, vain yksi pieni lamppu valaisi eteisessä. Katsoin asuntoon taskulampun valossa. Kun astuin ovesta sisään, tuli tunne, että tämä on minun kotini.
Kun putkiremontti samalla kadulla sijaitsevassa edellisessä asunnossa alkoi olla valmis, Hekalta kysyttiin, halusivatko pari palata. Eivät halunneet, eikä päätöstä ei ole kaduttu yhtä ainutta hetkeä.
– Jos olisin itse suunnitellut asunnon, olisin tehnyt keittiöstä isomman, sillä laskutilaa tarvitsisi etenkin leipoessa. Joskus jouluna leivontavälineet ovat levittäytyneet ensin olohuoneeseen, sitten eteiseen asti.
Piirakan paistuessa Satokangas tarjoaa unkarilaista hedelmäkakkua.
– Minä ja Olli olemme suuria Unkari-faneja. Budapest on täynnä ihania kahviloita, ja otan niistä inspiraatiota omiin leipomuksiini. Ohjeita en tietysti käytä, vaan kokeilen. Tässä on vaniljatuorejuustoa, kermavaahtoa, tuoreita hedelmiä ja hieman piparkakulta maistuva pohja.
Seuraavana päivänä onkin jälleen lähtö Budapestiin, ja jo mainittu ystävä tulee vastapalveluksena hoitamaan pariskunnan kissaa.
– Kun sanoin vuokralaistoimikunnassa, että palaan elokuussa takaisin töihin, kuului pettyneitä huokauksia, että kukas meille nyt leipoo. Aika ei ehkä enää riitä joka kokoukseen leipomiseen, mutta kaikkien meidän vyötärön kannalta se on kuitenkin ehkä vain hyvä, Satokangas nauraa ja taputtaa vatsaansa.
