Omien toiveiden kaupunki

Haliz Muhilden viihtyy Kalliossa. Hän asuu 110 neliömetrin kommuunissa Hämeentiellä kahden kämppäkaverin kanssa. Päivisin 27-vuotias Muhilden opiskelee Kuvataideakatemiassa video- ja valokuvataidetta ja tekee töitä henkilökohtaisena avustajana.

Hän tiedostaa oman kuplansa.

– Jos lähden Kalliosta muualle, tuntuu etten kuulu sinne. Jos menen Punavuoreen, ilmapiiri ei tunnu omalta.

Muhilden on asunut samassa talossa nyt kolme vuotta. Hän on kotoisin Irakista ja muutti Suomeen parikymmentä vuotta sitten.

– Irakissa oli sota ja pahat oltavat. Isä tuli Suomeen, ja me äidin ja veljen kanssa odotimme Turkissa ja tulimme sitten perässä. Vaihtoehtoina oli Uusi-Seelanti tai Suomi, ja isä valitsi Suomen, Muhilden kertoo.

Kaikki talon asukkaat on kutsuttu mukaan kotibileisiin.

Oma asuinympäristö tarkoittaa Muhildenille ennen kaikkea omaa taloa, jossa on useampi kommuuni ja jossa kaikki tuntevat toisensa. Tutustuttu ollaan muun muassa kotibileissä, joihin on kutsuttu kaikki talon asukkaat mukaan.

– Yritän itsekin rakentaa yhteisöllisyyttä. Se lähtee tosi pienistä jutuista, ja siitä että tullaan toimeen kaikkien kanssa. Luottamuksen luominen on tärkeää myös talven pimeyden takia. Se vaikuttaa raskaasti, ja on tärkeää ettei eristäydy yksinäisyyteen, Muhilden sanoo.

– Kun kaikilla on hyvä olla, niin on itselläkin.

Kulttuuritapahtumia voi järjestää yhdessä kavereiden kanssa.

Taidealan opiskelija keksii heti monta uutta tapaa tehdä Helsingistä viihtyisä. Jos haluaa lisää kulttuuritapahtumia, niitä voi järjestää yhdessä kavereiden kanssa.

– Olemme miettineet pop-up-näyttelyiden pitämistä esimerkiksi Sompasaaressa, Tokoinrannassa, Alppipuistossa tai muissa paikoissa, joissa on siihen mahdollisuus.

– Haluaisin myös meidän talomme takapihalle puisia istutuslaatikoita, joissa voisi kasvattaa vaikka yrttejä. Se olisi samalla yksi tapa tehdä jotain yhdessä naapureiden kanssa, hän suunnittelee.

Muhilden ei ole törmännyt Helsingin kaupungin palaute- ja mielipidelomakkeisiin verkossa tai kirjastoissa, mutta kiinnostuu ajatuksesta heti. Asukkaiden mielipiteitä kerätään erilaisiin kaupungin suunnittelemiin uudistuksiin liittyen.

– Ei ole tullut vastaan. Hyvä idea. Hämeentie on kiva paikka asua, mutta se on meluisa. Se on ainoa miinus.

Työnsä kautta Muhilden keksii palautetta julkisten liikennevälineiden esteettömyyteen liittyen. Hän on pyörätuolilla kulkevan nuoren naisen henkilökohtainen avustaja ja itsekin kaupungilla töissä.

– Raitiovaunujen kynnykset ovat vaikeita, samoin metrojen. Niissä on metallipalikoita, eivätkä ne siksi sovellu pyörätuolin kuljettamiselle. Esteettömyys on parantunut Helsingissä paljon, mutta parannettavaa on vielä, Muhilden sanoo.

Erityistä kiitosta saavat Finnkinon elokuvateatterit, joihin pyörätuolilla liikkuvakin pääsee kätevästi nauttimaan elokuvatarjonnasta.