Omaa kotia ei mikään voita

Punkmuusikko Pertti Kurikka pitää siististä ja rauhallisesta kodista. Siellä hän viettää aikaa yleensä piirtäen tai musiikkia kuunnellen.

Kirjoittanut Jenni Uusilehto Kuvat Vesa Tyni

Nopea vilkaisu ympärille ja siitä ei ole epäilystäkään. Tässä kodissa asuu todellinen musiikinystävä. Asunnosta löytyy cd-levyjä ja c-kasetteja hyllytolkulla. Toista tuhatta, arvelee kodin asukas Pertti Kurikka, 59, eli Pertti Kurikan Nimipäivät -punkbändin kitaristi. Hän myös säveltää ja sanoittaa suurimman osan bändin kappaleista.

Nyt kasettinauhuri pyörittää kehitysvammaisen jazzurkuri Kalle Salosen tuoretta sinkkua. Pian kuuluu naksahdus ja Kurikka kiiruhtaa kääntämään kasetin puolen.

– Tämä on radiohuone ja uutisstudio. Täällä kuunnellaan hyvää suomalaista musiikkia. Täältä löytyvät kaikki stereot, pelit ja vehkeet, Kurikka esittelee olohuonettaan.

Musiikkilöytöjä Kurikka tekee enimmäkseen kirpputoreilta. Musiikkimakuaan hän ei lähde määrittelemään, vaan samalle hyllylle mahtuvat niin Metallica, Miljoonasade kuin Matti ja Teppokin. Myös radio soi asunnossa usein.

– Iltapalan jälkeen kuuntelen aina Radio Suomipoppia. Sieltä tulee ihanaa, kaunista ja hyvää musiikkia, Kurikka sanoo.

Omilla säännöillä

Kurikan koti sijaitsee Pikku Huopalahdessa Tilkan ryhmäkodissa. Talossa asuu hänen lisäkseen 38 asukasta ja kaksi ylintä kerrosta ovat vanhusten asuttamia. Talo on yksi Hekan 41 erityisasuntokohteesta, joita vuokrataan sosiaali- ja terveysviraston kautta.

Ryhmäkodissa on aina paikalla ohjaaja, joka avustaa asukkaita tarvittaessa. Asukkailla on oman kotinsa lisäksi käytössä yhteinen olohuone ja keittiö.

Kurikan asunto on kuin mikä tahansa kerrostalokaksio. Asunnossa on oma parveke, kylpyhuone ja keittokomero. Omaa keittiöitä Kurikan tulee harvemmin käytettyä, sillä hän syö ruuan joko alakerran ruokalassa tai työpaikallaan.

Pertti Kurikka päiväkirjan äärellä
Jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu päiväkirjan kirjoittaminen. Pertti Kurikka sanelee, ja ohjaaja kirjoittaa ylös päivän tapahtumat.

Kurikka muutti asuntoon neljä vuotta sitten. Paikka on tuntunut alusta asti omalta.

– Olen viihtynyt tässä talossa hyvin ja ollut erittäin tyytyväinen. Tästä en muuta mihinkään. Tämä on minun kotini.

Kurikka pitää erityisesti siitä, että talossa saa elellä itsenäisesti eikä turhan tiukkoja sääntöjä ole.

– Kukaan ei sano, että Pertti, nyt on aika mennä nukkumaan.

Ainoa sääntö, mitä Kurikan on joskus hankala noudattaa, on se, että musiikkia ei saa soittaa yöllä kovaa.

– Yläkerran 89-vuotiaat mummot eivät halua kuunnella renkutusta yöllä. Silloin pitää kuunnella musiikkia hiljaa.

Toisaalta Kurikka ei itsekään pidä metelistä. Juuri sen takia Pikku Huopalahti on asuinalueena hänen mieleensä.

– Tämä on rauhallinen paikka. Täällä ei ole paljon ihmisiä hölöttämässä ja huutamassa. 

Pertti Kurikka istumassa
Työpäivän jälkeen Hekan erityisasuntokohteessa asuva Pertti Kurikka usein rentoutuu sängynreunalla istuien ja ilmakitaraa soittaen. 

Kiva palata kotiin

Seiniä koristavat valokuvat ja bändin omat keikkajulisteet. Keittiön kaapinovissa roikkuu kymmeniä artistipasseja. Pertti Kurikan Nimipäivät on kiertänyt keikkalavoja ulkomaita myöten. Muun muassa Yhdysvallat, Saksa, Kanada ja Kosovo on tullut valloitettua. 

Kun bändiä perustettiin vuonna 2009 elokuvaprojektia varten, kovin moni ei olisi osannut odottaa, että bändi voittaa muutaman vuoden päästä Uuden Musiikin Kilpailun ja lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin. Tuolta ikimuistoiselta matkalta muistuttaa seinältä löytyvä valokuva.

– Kaikki hurrasivat: Pertti Kurikan Nimipäivät, jee!, Kurikka demonstroi vuoden takaista areenakeikkaa Itävallassa.

Esiintyminen tuhatpäiselle yleisölle ei Kurikan mielestä ollut ollenkaan pelottavaa, ainoastaan kivaa.

Ulkomaan keikkamatkat ovat toisinaan pitkiä, mutta se ei Kurikkaa haittaa, sillä hän pitää matkustamisesta. Keikkamatkoilla ei juuri ehdi kotiin kaivata, mutta kun kotiinpaluun aika koittaa, Kurikka on siitä iloinen. 

– Tuntuu aina kivalta palata kotiin. Koti on paljon parempi kuin hotelli ja Suomi on ihana kotimaa, Kurikka sanoo ja alkaa laulaa Kotimaani ompi Suomi -kappaletta.

Pertti Kurikan artistipasseja

Kotona ei rokkia rämpytetä

Arkipäivisin Kurikka käy töissä Lyhty ry:n taidetyöpajalla. Hän treenaa bändinsä kanssa ja piirtää sekä kirjoittaa sivupersoonansa Kalevi Helvetin nimissä. Työpäivän jälkeen hän usein piirtää lisää ja kuuntelee musiikkia kotonaan.

– Yleensä vain istun tässä ja rentoudun näin, Kurikka sanoo ja soittaa ilmakitaraa sängyn laidalla. 

Oikeat kitarat seisovat eteisessä kantolaukuissaan. Niitä Kurikka harvoin ottaa kotona esille.

– Soitan työpaikalla niin paljon kitaraa, että olen tehnyt sellaisen päätöksen, että en halua soittaa enää kotona. Haluan, että tämä huone on rauhoitettu.

Jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu myös päiväkirjan kirjoittaminen. Pertti sanelee ja ohjaaja kirjoittaa ylös päivän tapahtumat.

– Minä kerron ohjaajalle, mitä olen elämässä tehnyt ja mitä kaikkea kivaa, hauskaa ja mukavaa on päivän mittaan tapahtunut.

Maanantaisin Kurikalla on siivouspäivä. Koti on hänelle tärkeä paikka ja siksi myös sen siisteys on hänelle tärkeää.

– Totta kai minä tykkään siivoamisesta. Joka maanantai otan pölyimurin ja siivoan tämän huoneen kunnolla. Pesen lattiat ja vaihdan puhtaat lakanat. On paljon kivempi mennä nukkumaan, kun petivaatteet ovat puhtaat.

Pertti Kurikan kotiovi
Hyvän musiikin linnake. Kurikka kutsuu kotiaan radiohuoneeksi ja uutisstudioksi.

Naapureitaan Kurikka tapaa harvoin.

– Ne ovat ihan kivoja, mutta ei minulla ole aikaa mennä kylään. Kolmannessa kerroksessa asuu yksi nainen, Hanna. Hän on minun tyttökaverini ja arvaa mitä – olemme kihloissa, Kurikka kertoo.

Häntäkään silti harvemmin näkee.

– Hänellä on aina kiirettä ja minulla on aina kiirettä johonkin.

Pian punk-kitaristilla on enemmän aikaa, sillä hän täyttää joulukuussa 60 vuotta. Silloin hän aikoo lopettaa soittamisen ja jäädä eläkkeelle.

– Odotan eläkepäiviä. Silloin voi matkustaa Orimattilaan. Orimattilassa asuu ystäviä ja kavereitani.

Pertti Kurikan levyhylly
Äänitteitä löytyy kodista hyllytolkulla.

Juttu on julkaistu Himan numerossa 2/2016.