Maanalaisessa kaupungissa

Metronkuljettajan työ on yksinäistä mutta mielenkiintoista puuhaa. Junan ohjaamosta saa hyvän kuvan kaupungista asukkaineen.

Kirjoittanut Robert Sundman Kuvat Robert Sundman

Tietokoneen ruudulla metrojunat liikkuvat asemalta toiselle. Kuljettaja Velma Aho etsii iltapäiväruuhkan seasta numeron 87 ja osoittaa näytöllä etenevää punaista palikkaa.

– Tuo on meidän junamme. Se on nyt Mellunmäen kohdalla, eli sillä menee noin kuusi minuuttia saapua tuohon laiturille.

Metrojunankuljettajien ajovuorot alkavat täältä Itäkeskuksesta, jonne vuoro myös usein päätetään. Matka Ruoholahteen ja sieltä Vuosaaren tai Mellunmäen kautta takaisin kestää yhteensä noin tunnin verran.

Kuljettajan myöhästyminen tarkoittaisi myös junan myöhästymistä.

– Taukoja meillä on vähintään kahden tunnin eli kahden rundin välein, Aho sanoo.

Vuorojen alkamisajat on merkitty minuutin tarkkuudella: myöhästyä ei saa, sillä se tarkoittaisi myös junan myöhästymistä. Omia vuoroja odotellaankin taukotuvassa jo hyvissä ajoin. Tänään paikalla on paljon myös ensikertalaisia, jotka ajavat harjoitteluvuoroja kokeneempien kuskien kanssa.

– Juuri päättyi yksi aika iso kuljettajakurssi. Lisätyövoimaa tarvitaan, sillä Länsimetron valmistuminen tihentää vuorovälejä ja lisää liikennettä, Aho kertoo.

Velma Aholle metrokuskina työskenteleminen on vain sivutoiminen homma.

– Aloitin hommat keväällä 2007. Yhden tutun veli ajoi junaa, ja se oli musta hirveän jännä juttu. Siitä se varmaan lähti.

Nykyään Aho tekee noin neljä vuoroa kuussa. Se tarkoittaa sitä, että hän istuu metron ohjaamossa suunnilleen yhtenä päivänä viikossa.

– Teen yliopistolla samalla väitöskirjaa perinnöllisyystieteestä. Silloin kun hain tänne, ajattelin, että tämä on sellainen hyvä varaduuni. Ja kun tutkimuspuolellakin on niin epävarmaa, niin sitten jos kaikki menee puihin, on tämä, Aho kertoo.

Hyvältä metronkuljettajalta vaaditaan Ahon mukaan täsmällisyyttä ja yksinäisyyden sietämistä.

Metrosta näkee Helsingin kokonaisuudessaan, kaikki elämänvaiheet ja kaikenlaiset tyypit.

– Homma ei sovi kaikille. Täällä istutaan tunti tai kaksi ja tuijotellaan tunnelia. Samalla voi kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Jos joku haluaa enemmän ihmiskontaktia elämään, niin sitten tämä työ ei ole häntä varten, Aho naurahtaa.

Ahon mukaan Helsingistä saa melko hyvän kuvan metrosta käsin.

– Täältä näkee Helsingin kokonaisuudessaan, kaikki elämänvaiheet ja kaikenlaiset tyypit. On pukumiestä, junaan sammunutta laitapuolenkulkijaa ja kaikkea siltä väliltä.

Vaikka osa matkasta kuljetaankin pimeässä tunnelissa, on suurin osa radasta maan päällä. Rataa ajellessa voi seurata maisemia ja erilaisten paikkojen kehittymistä. 

– Esimerkiksi Kalasataman valmistumista on ollut kiinnostava seurata täältä käsin.

Nykyinen maisema alkaa tosin jo hieman kyllästyttää: 21 kilometrin rata on lyhyt ja aika lailla nähty. Siksi Aho myöntääkin odottavansa Espooseen kulkevaa Länsimetroa innoissaan.

– On tosi siistiä päästä ajamaan uutta raidetta uusiin maisemiin, hän sanoo.

 

Juttu on julkaistu Himan numerossa 2/2016.