Toimittaja testaa: Näin sujui viikko ilman Facebookia ja Instagramia

 Somepaasto vai ei? Sosiaalisen median tutkija Suvi Uski ei välttämättä ole totaalisen somepaaston kannalla. Pikemminkin hän kehottaa säätelemään omaa somessa olemista. Hän on Ylen mukaan varoittanut, että somepaastolla voi olla seurauksena jopa sosiaalisen elämän kariutuminen. 

No, sellaista en tietenkään halua, mutta liiallisella somessa roikkumisella on riskinsä. Toisaalla kerrotaan, että seurauksena voi olla masennusta, ahdistusta ja unettomuutta. Ihmissuhteetkin voivat kärsiä ylettömän puhelimen näpräämisen takia. 

Somepaasto on lepoa päänupille 

Mikä on liiallista? En pidä itseäni liikakäyttäjiin kuuluvana enkä someriippuvaisena. Minulla on Facebook-, Twitter, Instagram- ja LinkedIn-tili. Lisäksi käytän Whatsappia, mutta minulle se tarkoittaa pikemminkin perheen ja harrastusporukoiden viestikanavaa kuin varsinaista sosiaalista mediaa. 

Yleisenä trendinä suomalaisista tiedetään, että Facebookin käyttö laskee, Instagram puolestaan on nousussa. Twitteriä pidetään konsulttikielellä ”vaikuttajaverkostona”. Itse seuraan sitä lähinnä työasioissa. Postaan harvakseltaan. LinkedIn on lähes unohtunut, eniten käytän Instagramia, mutta sitäkin suurimmaksi osaksi muiden seuraamiseen.  

Someilu kuormittaa samoja aivojen alueita, mitä tietotyöläinen käyttää ja tarvitsee työssään. 

Tästä huolimatta havahdun kuunnellessani radiosta aivotutkija Minna Huotilaista. Hän kertoo aivojen kuormittumisesta ja siitä, kuinka ihmisille on tullut tavaksi pitää työn lomassa taukoja ja tarkistaa silloin tuoreimpia somepäivityksiä. 

Tapa ei ole Huotilaisen mukaan aivoille suinkaan taukoa, vaan someilu kuormittaa täsmälleen samoja aivojen alueita, mitä tietotyöläinen käyttää ja tarvitsee työnteossaan. 

Virkistävämpi ja kaikin puolin terveellisempi tauko olisi vaikka nousta seisomaan ja hakea lasillinen vettä. 

Mitä tehtiin ennen somea? 

Kun somepaaston ensimmäisenä aamuna hyppään metron kyytiin, kaivan kännykän tuttuun tapaan laukusta ja klikkaan vanhasta tottumuksesta Instagramin kuvaketta. Auts, puhelin nopeasti takaisin laukkuun! 

Silmäily kanssamatkustajiin masentaa. Ainakaan tässä vaunussa ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei näpräisi puhelintaan. Mitä itse teen 12 minuutin metromatkalla? Kuulokkeetkin unohtuivat kotiin! 

Voisin tietysti lukea uutisia Ylen tai Hesarin verkkosivuilta, mutta päätänkin ajatuksissani suunnitella alkavaa työpäivää. Ja käydä työpäivän päätteeksi kirjastossa lainaamassa pokkareita matkalukemiseksi. Olisi aivan liian hurjaa olla tekemättä mitään. 

Työmatkojen lisäksi somepaasto haastaa iltoja. Vasta nyt huomaan riippuvuuteni. Tapani on kuin huomaamatta vilkuilla somekanavia pitkin iltaa. Minulla on mennyt valtavasti aikaa puhelimen räpläämiseen. 

Kaikkein aktiivisimmin olen roikkunut Instagramissa ja Facebookissa silloin, jos olen itse postannut jotakin. Sen jälkeen on pakko seurata, mitä muut kommentoivat: tuleeko paljon peukkuja tai muita kommentteja? 

Myös somen keskustelut koukuttavat. Ja sitä enemmän, mitä aktiivisemmin itse niihin osallistun. Somepaasto auttaa huomaamaan myös kännykkäkameran käytön. Räpsin tavallisesti kuvia melko ahkerasti ja jaan niistä parhaita. 

Somepaaston parina ensimmäisenä päivänä kuvien räpsiminen jatkuu, kunnes huomaan, ettei minun tarvitse, en kuitenkaan jaa niitä. Eikä ole mitään järkeä hillota kaikkea puhelimeen. 

Auringonnousu, who cares! 

Olen alkuviikon aikana ehtinyt kerryttää koko joukon potentiaalista kerrottavaa ja jaettavaa. Iloitsen, kun olen onnistunut pitämään hengissä ja kukkivana orkidean, jonka ystäväni toi täsmälleen kaksi kuukautta sitten. Näps, siitä kuva. 

Puhelimeen tallentui myös hieno auringonnousu kauppatorin tuntumassa. Sen hieno purppurasävy ei kuitenkaan välity kännykkäruudulta. 

Todennäköisesti olisin välittänyt viestiä kavereille myös koiran puuhista: se oli saanut hampaisiinsa kartonkikeräykseen tarkoitetut pahvit ja tehnyt niistä silppua. 

Koira olisi ollut edustettuna muutoinkin: katsokaa, tässä se leikkii bestiksensä kanssa, ja tässä on suosikkilelu! 

Kuka jäi niitä somepäivityksiä kaipaamaan, oikeasti?! 

Kun puhelin ei enää viikonloppuna olekaan jatkuvasti hollilla, melkein harmittaa. Minulta jäi väliin (omasta mielestäni) kuvauksellinen tilanne. Ystäväni tulivat päivälliselle mukanaan oma koiransa ja pullo koirien olutta, jossa tuoteselosteen mukaan on veden lisäksi mausteena ainakin kanaa.  

Olisinpa saanut videolle, kun oma koirani lähes irvistää litkulle ja kääntää päänsä pois. Ystävien koira sen sijaan latkii ahnaasti kummankin kupillisen. 

Somepaastossa opittua 

1. Ennen paastoa kannattaa pohtia, pitäisikö paastosta kertoa somekanavilla. Monet olettavat, että kun he postaavat asioitaan, heitä seuraavat kaverit tietävät tuoreimmista käänteistä. Jouduin viikon jälkeen pari kertaa selittämään tietämättömyyttäni. 
2. Kyllä, lyhyt somepaasto kannattaa, koska se havahduttaa näkemään, miten paljon aikaa kännykän joutavanpäiväiseen näpräämiseen menee. En osaa arvioida tarkasti omaa aikaani, mutta aiemmin kyseessä oli tunteja ennemmin kuin minuutteja. 
3. Paaston yhteydessä kannattaa miettiä kännykkä- ja ruutukäyttöä muutoinkin. Itse päätin, että en avaa sähköpostia kello 18:n jälkeen. Päätös oli helpottava, eikä kukaan ihmetellyt, jos vastasin illalla tulleisiin viesteihin vasta seuraavana aamuna työaikana. 
4. Kannattaa miettiä valmiiksi, mitä voisi tehdä tyypillisten sometustilanteiden sijaan. Lainaa ratikkamatkoja varten pokkareita tai päätä etukäteen, millaista musiikkia ja ohjelmaa kuuntelet. Pidä kotona näkyvillä jooga-alustaa tai käsipainoja. Vähemmän someilua, enemmän hauista! 
5. Varaudu vahtimaan itseäsi somepaaston päättyessä. Vie aikansa, ennen kuin paaston aikaan opituista uusista tavoista tulee rutiinia. Itselläni metromatkat menevät jälleen someiluun, mutta illat ovat rauhoittuneet. Luen enemmän kirjoja ja ennen kaikkea olen enemmän läsnä perheen kanssa.