Pyörän päällä ei tylsisty – Pyöräily palkitsee työmatkapyöräilijän ja sunnuntaiajelijan

Nokialla Espoossa Senior Systems Engineerinä työskentelevä 55-vuotias Antti Pietilä ajaa joka päivä töihin polkupyörällä. Koska koti sijaitsee Helsingin Viikissä, työmatkaa edestakaisin kertyy päivän aikana noin 40 kilometriä, tunti suuntaansa.

– Pyöräily on nopea tapa päästä paikasta toiseen. Siinä ei kulu aikaa aikataulujen tutkimiseen, pysäkillä odottamiseen tai parkkipaikan etsintään. Samalla saa liikuntaa, Pietilä sanoo.

Jos hän kulkisi työmatkan julkisilla liikennevälineillä, siihen kuluisi hänen arvionsa mukaan yhtä kauan aikaa, ehkä jopa puoli tuntia pitempään. Silti pyörä ei vaihdu bussiin tai junaan edes pahimmilla talvipakkasilla. Autokin Pietilällä on, mutta hän käyttää sitä vain pitkiä matkoja ajaessaan, kuten mennessään mökille Vehmaalle 200 kilometrin päähän Helsingistä.

– Pyöräily herättää aina aamulla. Jos menee junalla tai autolla töihin, on nukuksissa vielä työpaikalla. Lisäksi tuntuu turhauttavalta seisoskella pysäkillä paikallaan tai autolla ruuhkassa. Pyöräillessä eteen tulee suhteellisen vähän tilanteita, joissa mitään ei tapahdu, Pietilä sanoo.

Hyötyliikunnan lisääminen onnistuu pyöräilemällä

Viiden päivän edestakaisesta työmatkapyöräilystä kertyy noin 200 kilometrin matka viikossa. Lisäksi Pietilä polkee pituudeltaan vaihtelevia vapaa-ajanlenkkejä iltaisin ja viikonloppuisin. Vuodessa hän ajaa pyörällä noin 12 000–13 000 kilometriä.

– Pyöräily on minulle suhteessa fifty-sixty hyötyliikuntaa ja urheilua. Puolet on työmatkapyöräilyä ja ilta- ja viikonloppulenkit ovat kuntoilua, hän sanoo.

Pyöräily on nopea tapa päästä paikasta toiseen.

Pietilän pyöräilyharrastus alkoi 15-vuotiaana silloisella kotiseudulla Pöytyällä, jossa hän alkoi kulkea kesätyö- ja koulumatkoja polkupyörällä. 

– Asuin maaseudulla, ja ajoin eri kesätyöpaikkoihin työmatkoja pyörällä. Siitä se harrastus lähti vähitellen.

Nyt kotona Viikissä on kolme polkupyörää: maantiepyörä pidemmille matkoille, rajumpaan käyttöön sopiva cyclocross-pyörä työmatkoja varten ja maastopyörän ja maantiepyörän ominaisuuksia yhdistävä hybridipyörä.

– Hybridi alkaa olla jo niin romuna, ettei sillä enää tule ajettua, Pietilä toteaa.

Talvisin, kun keli on huono, kotipihaan oven eteen nostetaan traineri, eli harjoitusteline, jonka päälle oma pyörä nostetaan ilman takapyörää. Trainerilla ajaminen on kunnon ylläpitämistä ja siinä Pietilä käyttää vastusta.

Pyörän vuokraaminen Euroopassa kannattaa

Parasta pyöräilyssä ovat ajaessa vaihtuvat maisemat ja vauhti, josta pääsee nauttimaan varsinkin kevyellä maantiepyörällä ajaessa. Harrastuksessa pitää vuodesta toiseen kiinni myös se, ettei se juurikaan rasita niveliä.

– Jos vertaa vaikka lenkkeilyyn, pyöräillen pääsee kauemmas ja sitä jaksaa tehdä neljä tai kuusikin tuntia putkeen. Lenkillä tulisi aika ja kunto vastaan. Itselläni on jalka joskus kipeytynyt juostessa. Pyöräillessä ongelmaa ei ole, koska siinä ei tule iskumaista rasitusta jaloille, Pietilä selittää.

Myös Tiina-vaimo on innokas pyöräilijä, jolla on kotona samanlainen kolmen pyörän kokoelma ja lisäksi sähkövaihteinen pyörä. Yhdessä pariskunta käy lomilla pyöräilemässä Keski-Euroopassa. Pääsiäisenä oltiin Italiassa Toscanassa, ja kesälomalla heinäkuussa ollaan menossa Ranskaan Pyreneiden vuoriston ja Välimeren rajalle. Matkoilla Pietilät vuokraavat kohteesta pyörät.

– Kaikki Välimeren maat, Italia, Ranska ja Espanja, ovat hyviä pyöräilymaita, joissa on paljon korkeuseroja ja hiljaisia pikkuteitä. Ja ei sille voi mitään, että 25 asteen lämpötilassa on kivempi pyöräillä kuin Suomen viidessä asteessa, Pietilä toteaa.

Helsingin seudulla on monia kokeilemisen arvoisia pyöräreittejä

Helsingissä on Pietilän mukaan hyviä pyöräilyreittejä, kun ne vain oppii tuntemaan. Hän suosittelee esimerkiksi Pasilasta Oulunkylän suuntaan sekä Ilmalasta Pitäjänmäelle ja Mäkkylään kulkevia reittejä. Itse hän ajelee mielellään kotoa Viikistä Porvooseen päin ja pysähtyy matkalla kahville.

– Porvooseen on sopiva matka ajaa, ja matkalla on kivoja pikku kahviloita. Monninkylän leipomo on suosikkini. Hyvä kahvitaukopaikka kuuluu aina lenkkiin.

Monet Helsingin polkupyöräharrastajista kuuluvat Helsingin Polkupyöräilijät -yhdistykseen eli HePoon, joka järjestää suosittuja yhteislenkkejä vuoden ympäri. Myös Pietilä kuuluu vaimonsa kanssa yhdistykseen, ja hän on myös toiminut pari vuotta sen puheenjohtajana aikoinaan.

– Yhdistyksen lenkeillä ei ole erityistä vetäjää vaan ne ovat itse organisoituja. Sovimme vain ajan ja paikan, jossa näemme. Joskus keskiviikkolenkeillä on ollut kaksisataakin osallistujaa.

Muistiin on jäänyt muun muassa viime joulun edellä, talvipäivänseisauksena, tehty yöpyöräily Helsingistä Tampereelle, johon osallistui kymmenkunta pyöräilyharrastajaa. Vaikka Tampereelle asti yön aikana päästiin, takaisin tultiin junalla.

– Yöpyöräilyissä on aina omanlaisensa tunnelma, kun muuta liikennettä ei juuri ole, kertoo Pietilä.

Kaupunki kuuntelee pyöräilijöiden palautteita ja ehdotuksia

Helsingin Polkupyöräilijöiden toimintaan kuuluu myös ottaa kantaa esimerkiksi kaupungin pyörätiesuunnitelmiin. Muutenkin yhdistyksen näkemystä Helsingin pyöräilyolosuhteista kuunnellaan.

– Kaupunki ottaa vakavasti harrastajien kommentit, jos jossakin on vaikka pyörätie huonossa kunnossa. Ongelmista kannustetaan ilmoittamaan, ja niistä myös kysellään. Aina on joku, joka tuntee paikan, josta on puhe.

Tavallisimmista pyöräilijöiden Helsingissä tapaamista ongelmista Pietilä listaa korkeat reunakivetykset, poukkoilevat ja kesken päättyvät pyörätiet ja ”siellä täällä olevat” liikennevalojen painonapit. Myös pyöräteiden talvikunnossapidossa olisi parantamisen varaa.

Jos jotakin muuta saisi parantaa, hän rakentaisi ja kunnostaisi lisää pyöräteitä sekä alentaisi keskustan nopeusrajoitusta 30 kilometriin tunnissa, jotta ajoradalla ajaessaan pyöräilijä pysyisi paremmin autojen virrassa mukana.

Oikeat pyöräilyvarusteet ja pyörän huoltaminen takaavat miellyttävän matkanteon

Pahempia onnettomuuksia ei Pietilän pitkälle pyöräilijänuralle ole sattunut. Hän muistaa yhteensä kaksi tapausta.

– Solisluu murtui kerran, kun toinen pyöräilijä tuli puskasta eteen. Kerran meni polvilumpio, kun ketjut löivät tyhjää tiukemmassa rampissa ja löin polven betoniin.

Hän ajaa maantiepyöräänsä pyöräilykengillä, jotka lukitaan polkimiin kiinni. Varusteisiin kuuluu pyöräilykypärä ja laadukkaasta materiaalista tehdyt pyöräilyvaatteet.

– Niitä on kotona garderoobi puolillaan, eri vuodenaikoihin sopivia. Tähän aikaan vuodesta täytyy olla tuulenpitävät vaatteet. Merinovillapaita, joka on nyt päälläni, on puolitoista vuotta vanha, eikä sitä ole vielä pesty kertaakaan.

Ihan mikä vain kauppa- tai työmatka käy pyöräilyn aloittamiseen.

Pyöriensä huollon Pietilä hoitaa itse. Omien sanojensa mukaan hän on laiska huoltaja, ja vaihtaa vain noin kerran vuodessa uudet ketjut ja takapakan eli rattaiston. Jarrupaloja ja -vaijereita hän vaihtaa tarpeen mukaan ja renkaita sitä mukaa, kun niitä kuluu. Renkaiden ilmat hän tarkistaa parin viikon välein.

– Nykyajan pyörät ovat suhteellisen huoltovapaita, ja varaosia löytyy helposti netistä. On myös huoltoautolla liikkuvia pyörähuoltajia, jotka voivat tulla kotiin asti pyydettäessä, hän vinkkaa.

Kitinä ja kolina paljastavat, että pyörässä on vikaa

Tavallista sunnuntaipyöräilijää hän kehottaisi ennen liikenteeseen lähtöä tarkistamaan ainakin, että renkaissa on ilmaa ja että ketjut pyörivät.

– Jos renkaat ovat tyhjät, se lyö helposti kuopassa tai töyssyssä renkaan lopullisesti puhki. Myös renkaan vanteen heitto näkyy helposti, ja monilla kitinät ja kolinat kuuluvat. Hyväkuntoisesta pyörästä ei kuulu ääntä.

Kaupunkipyöriä Pietilä ei ole testannut, mutta lyhyitä matkoja pyöräilevälle lainattava pyörä on kätevä apu, jos omaa ei löydy. Kirjastoista ainakin Vallilan kirjasto on aloittanut kuormapyörien lainaamisen kirjaston asiakkaille.

Pyöräilyn aloittaminen ei vaadi valtavia valmisteluja

Pyöräilystä kiinnostunutta helsinkiläistä Antti Pietilä kehottaisi ennen kaikkea olemaan rohkea ja aloittamaan. 

– Ihan mikä vain kauppa- tai työmatka käy pyöräilyn aloittamiseen. Tai korvaa vaikka kävelylenkki pyörälenkillä. Oma kokeilu on aina parempi kuin muiden antamat vinkit. Normaalissa taloyhtiön kellarissa puolet polkupyöristä ovat yleensä koskemattomia vuodesta toiseen, hän harmittelee.

Ennen liikenteeseen lähtöä voi miettiä tutun kohteen ja sen jälkeen miettiä tai katsoa kartasta, miten sinne pääsee pyörällä. Ja sitten vain pyörän selkään.

– Pyöräily ei vaadi suunnistajan taitoja, ja ihan normaaleissa Google-kartoissakin alkaa jo olla pyörätiet merkittyinä. Erillisiä karttoja ei tarvita. Tärkeintä on, että omistaisi jonkun pyörän ja sitten ajaisi sillä.

 

Hima 2/2018.