Pääsiäinen on monen perinteen juhla

Oikeaa tapaa juhlia ei ole: joku rauhoittuu kotiin pääsiäisaterialle, toinen käy kirkossa yöllä – ja vanha suomalainen pääsiäiskokkoperinnekin on voimissaan.

Kirjoittanut Salla Salokanto Kuvat Comma Image Oy

Pääsiäinen on kaivattu tauko kevään arkeen. Suklaamunat, pääsiäispuput ja narsissit valtaavat kaupat ja kodit maaliskuussa, kun pääsiäissesonki käynnistyy. 

Suomessa pääsiäinen on pitkään ollut ennen kaikkea kristittyä aikaa, jolloin on juhlittu Jeesuksen ylösnousemusta kirkossa käymällä ja kotona juhla-aterian äärellä. Juhla korostuu varsinkin ortodoksisessa perinteessä: siinä pääsiäinen on vuoden suurin tapahtuma, joka ohittaa muut juhlapyhät. 

Ortodoksiseen juhlaan kuuluvat muun muassa ainutlaatuiset pääsiäisyön jumalanpalvelukset, jotka kokoavat kirkot helposti täyteen. Kristillisen perinteen myötä pääsiäisenä myös syödään hyvin: silloin päättyy Suuri paasto. 

Vaikka monella pääsiäistavalla on kristillinen historia tai niihin on liitetty kristillisiä merkityksiä, myös kirkollisella pääsiäisellä on silti juurensa toisaalla: juutalaisten keväistä pesach-juhlaa on vietetty ainakin 3 300 vuotta.  Viikon kestävissä juhlallisuuksissa muistellaan israelilaisten vapautumista orjuudesta ja syödään happamatonta matse-leipää. 

Pääsiäismunat ovat olleet läsnä jo antiikin roomalaisten kevätjuhlissa. 

Juutalaisten pääsiäisen ruokaperinteetkin ovat aikojen saatossa levinneet laajalle. Euroopan kulttuureista tuttua pääisäislammasta on alkujaan nautittu juutalaisessa kulttuurissa Egyptistä lähdön muistoksi. Happamattoman leivän perinnettä jatketaan Suomessa syömällä mämmiä, imellytettyä ruispuuroa.

Kristityt perinteet ovat historiassa melko tuoreita. Kevättä ja luonnon heräämistä on juhlittu jo tuhansia vuosia ennen niitä, ja monien nykyistenkin tapojen todellinen alkuperä on kaukana historiassa. Esimerkiksi pääsiäismunat ovat olleet läsnä jo antiikin roomalaisten kevätjuhlissa symboloimassa uutta elämää. 

Vanhan suomalaisen kansanuskon jäljet näkyvät pääsiäisessä monella tapaa. Etelä-Karjalasta ja Itä-Suomesta tunnetaan pääsiäissoitot: pääsiäisyönä on lähdetty kylille mekkaloimaan ja kalkuttamaan lehmänkelloja niin karjaonnen tuomiseksi kuin kristillisen ilonkin vuoksi. Yöllisiä remuajia on myös vanhastaan yritetty kastella kylmällä vedellä. 

Kotimaisen taruston trulleja on ainakin Pohjanmaalla karkotettu pääsiäiskokkojen tulella ja savulla pääsiäislauantaina, jolloin Jeesuksen uskottiin olevan tuonelassa tavoittamattomissa, minkä vuoksi trullivaara oli suurimmillaan. Kokkoja poltetaan nykyään paitsi Pohjanmaalla, myös ainakin Seurasaaressa.

Kevään juhlistaminen ja ansaitut vapaat kuuluvat kaikille.

Palmusunnuntain pienet virpojatkin ovat osa pitkiä suomalaisia perinteitä: noidaksi pukeutuminen liittyy samoihin trullitarinoihin kuin pääsiäiskokotkin. Virpomaoksat taas muistuttavat ortodoksisen perinteen mukaan palmunlehvistä, ja niitä heiluttelemalla toivotetaan kohteelle onnea ja terveyttä.

Pääsiäinen on monessa länsimaassa yhteinen vapaa. Nykyään uskonnon merkitys on muuttunut ja perinteet monipuolistuneet, ja on tavallista viettää pääsiäistä kokonaan ilman uskonnollisia ulottuvuuksia. 

Kevään juhlistaminen ja ansaitut vapaat kuuluvat kaikille. Luonnon heräämisen tarkkailu, rairuohon ja pääsiäiskukkien istutus, virpominen, pääsiäistiput ja yllätykselliset suklaamunat eivät ole katsomukseen sidottuja, ja pitkien pyhien aikana on hyvää aikaa juhla-aterialle, vaikka paaston päättyminen ei itseä koskisikaan. 

 

Juttu on julkaistu Himan numerossa 1/2016.