Mikko Toiviainen kirjoittaa karmivaa kauhua nuorille

Mikko Toiviaisen Heka-kodissa syntyi nuorille suunnattuja kauhutarinoita. Arkinen kirjoitustyö sisälsi myös aurinkoisia hetkiä parvekkeella ja ajatuksia lepuuttavia happihyppelyitä koiran ulkoilutuksen merkeissä.

Kirjoittanut Kati Jalagin Kuvat Roope Permanto

Mikko Toiviaisen kotona on rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Alkusyksyn auringon valo tulvii ikkunoista sisään ja valaisee asunnon avarat huoneet. Perheen rescue-koira Lyyli tepsuttelee huoneesta toiseen ja pysähtyy välillä levähtämään olohuoneen sohvalle. Mikollakin on nyt hieman enemmän aikaa ja mahdollisuus istahtaa nojatuolille, sillä hänen viimeisin kirjoittamansa kirja, Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita, on valmistunut ja myynnissä kirjakaupoissa. Takana on työntäyteinen, noin vuoden mittainen periodi, joka sisälsi kauhu aiheisten kirjoitusten tutkimista, kauhukirjan rakenteen suunnittelua ja itse kauhutarinoiden kirjoitusta.

 – Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita on ensimmäinen fiktiivinen kaunokirja, jonka olen kirjoittanut. Nuorille suunnattu kirja sisältää 26 lyhyttä kauhukertomusta, jotka liittyvät internetistä löytyviin urbaanilegendoihin, Mikko kertoo.

Mikko Toiviainen istuu olohuoneessaan ja katsoo eteen päin.
Mikon kirjoittamat kauhukertomukset syntyivät kevään aikana kotioloissa. Kirjoituspäiviä piristivät kupilliset kahvia.

Kirjoitustyötä pimeyden imussa

Kirjan kauhutarinat syntyivät suurimmaksi osaksi Mikon kodin työhuoneessa tai keittiön pöydän ääressä. Kesän lämpiminä päivinä Mikko on kirjoittanut kirjaa myös parvekkeella kahvia siemaillen. Kirjoituspaikan vaihto on ollut helppoa, sillä kirjoitusvälineenään hänellä on kannettava tietokone. Kirjoitustyön hän aloitti useimmiten aamulla kello yhdeksän aikaan ja päätti työskentelyn noin kello kuudelta tai seitsemältä. Tarinaa on syntynyt niin arkipäivisin kuin viikonloppuisin sekä myös myöhempään ilta-aikaan.

– Välillä tuntui helpommalta kirjoittaa kirjaa illalla pimeässä ja hiljaisessa tilassa, jolloin kauhu tiivistyy kyseiseen hetkeen. Silloin pääsin hyvään kirjoituksen imuun. Ja jos yhtäkkiä ikkunan takaa kuului outo ääni tai rasahdus, sitä saattoi pelästyä ja hätkähtää herkemmin, Mikko nauraa.

Koiran ulkoilutus toi työhön mukavia ajatustaukoja, happihyppely piristi mieltä ja kehoa. Jos hyvin kävi, jotkut tekstien solmukohdat saattoivat avautua, kun ulkona lenkkeillessä tuli uusia ideoita mieleen.

Viihtyisä koti ja mukava naapurusto Hekalla Maunulassa

Mikon koti sijaitsee Maunulassa, jonne hän muutti vaimonsa ja koiransa kanssa Veräjämäeltä toukokuussa 2019. Perhe pitää kovasti nykyisestä asunnostaan, joka on avara ja valoisa. He ovat myös tyytyväisiä siihen, että naapurustossa vallitsee hyvä henki.

– Kun muutimme tähän asuntoon, muutama naapuri tuli heti kättelemään ja toivottamaan meidät tervetulleiksi. He kehuivat, että tämä on tosi rauhallinen ja kiva rappu, mitä se on ollutkin. Naapureiden ääniä ei juurikaan kuulu tänne meille, Mikko sanoo.

Talosta löytyy asukkaiden ahkerasti käyttämä kerhotila sekä sauna, jossa Mikon perheellä on saunavuoro lauantaisin. Saunassa he käyvät aina niinä viikonloppuina, jolloin he eivät ole mökillä. Talon tutuin paikka on Mikolle pyöräkellari, sillä hän kulkee lähes päivittäin pyörällä paikasta toiseen.

Hekalla Mikko on asunut perheineen nelisen vuotta. Erityiskiitosta häneltä saavat Hekan huoltoporukan mukavat, ripeät ja ammattitaitoiset työntekijät.

– Kaikki Hekan palvelut ovat tulleet täsmällisesti ja nopeasti, oli sitten kyse tiputtavista hanoista tai lukkojen korjauksesta, Mikko kiittelee.

Maunula on todella elinvoimainen ja rikas alue.

Mikon perhe viihtyy hyvin Maunulan asuinalueella. Monipuoliset palvelut sijaitsevat lähellä kotia, liikenneyhteydet ovat moitteettomat ja alueella vallitsee mukava yhteisöllisyyden tuntu.

– Maunulassa on mukavasti myös puistoja ja viheralueita. Keskuspuistoonkin pääsee ja esimerkiksi Maunulan maja on aivan loistava paikka käydä kahvilla. Tämä on todella elinvoimainen ja rikas asuinalue, jossa ei ole liikaa vilinää, Mikko toteaa.

Mikko Toiviainen kirjoittaa tietokoneella sähköpöydän ääressä. Vieressä iso kirjahylly.
Mikon kodin työhuoneessa on ergonominen sähköpöytä, jonka ääressä Mikko on tehnyt suurimman osan nuorten kauhukirjan kirjoitustyöstä.

Maunula-talo on yksi alueen paikoista, joissa yhteisöllisyys korostuu. Mikko kertoo, että Maunula-talossa järjestetään paljon erilaisia aktiviteetteja elokuvien katselusta underground musiikin kuunteluun. Maunulan kirjastossa on järjestetty esimerkiksi kirjallisuusfestivaalit, joissa paikalliset maunulalaiset kirjailijat ovat olleet puhumassa. Talosta löytyy myös nuorisotyöllinen kahvila Månsas deli, jossa voi käydä arkisin nauttimassa soppalounaan.

– Maunulassa järjestetään silloin tällöin myös ulkoilmatapahtumia, joissa soitetaan musiikkia, paistetaan makkaraa ja lapsille on järjestetty puuhattavaa, Mikko kertoo.

–  Pidän myös siitä, että Maunulassa sekoittuvat erilaiset yhteiskuntaluokat ja täällä asuu erilaisia ihmisiä. Se on mielestäni alueen rikkaus.

Lisää kauhukirjallisuutta nuorille

Juuri ilmestyneen kauhukertomuskirjan lisäksi Mikko on kirjoittanut kaksi nuorten tietokirjaa, joista toinen on Mikon ja Ronja Salmen yhdessä kirjoittama ja vuonna 2017 julkaistu 12 tarinaa kirjoittamisesta, ja toinen on vuonna 2019 ilmestynyt ja kokonaan kännykällä kirjoitettu What’s up, elämä. Kirjojen kirjoittaminen on Mikolle siis jo tuttua ja arkista puuhaa.

Kauhukertomuksia Mikko päätyi kirjoittamaan huomattuaan, että teini-ikäisille nuorille ei ole kovin paljon tarjolla kauhukirjoja. Internetin eri foorumeilta löytyvät creepypasta-kauhutarinat toimivat myös kirjoitustyön innoittajina.

– Muistelin myös omaa nuoruuttani, jolloin kulutin paljon kauhua: luin kauhukirjoja – muun muassa nykypäivänä kulttikirjaksi noussutta Noidan käsikirjaa – ja yökyläillessäni kavereiden luona kerroimme toisillemme kauhutarinoita. Tämä suullinen tarinoiden perinne kiehtoi minua myös paljon, Mikko sanoo.

Lopulta syntyi idea kauhutarinoita sisältävästä teoksesta, jonka kirjakustantamo otti hyvillään vastaan.

Kirjojen kirjoittamisessa Mikkoa kiehtoo mahdollisuus luoda erilaisia maailmoja ja hahmoja sekä kertoa lukijoille tärkeiksi kokemiaan asioita.

– Kirjoittaminen on älyllisesti haastavaa. Se on myös jonkinlaista itsetutkiskelua, kirjoittaessa omasta elämästä saattaa jäsentää asioita, joita ei ehkä muuten osaisi käsitellä, Mikko pohtii.

– Esimerkiksi tätä kauhukirjaa kirjoittaessani kävin paljon läpi omia pelkojani, kuten mitä tapahtuisi, jos joku kaappaisi puhelimeni tai mitä, jos joku vakoilee elämääni läppärin kamerasta.

Haastavaa kauhukertomusten kirjoittamisessa oli uskottavien tarinoiden sekä kertomusten loppua kohden tihenevän jännitteen luominen. 

– Kauhutarinoiden kohderyhmänä ovat nuoret yläkoulu- ja lukioikäiset. Koin haasteelliseksi löytää juuri heitä puhuttavia asioita ja olla kartalla siitä, missä tämän ikäiset nuoret liikkuvat ja missä sosiaalisen median kanavissa he voisivat kohdata kauhistuttavia asioita, Mikko sanoo.

Yrittäjä, kirjailija ja poikien lukuinnon kasvattaja

Kirjojen kirjoittamisen ohella Mikko toimii yrittäjänä tehden töitä vaikuttajamarkkinoinnin ja erilaisten sisältöjen, kuten videoiden, parissa. Lisäksi hän lukee äänikirjoja, joista viimeisimpänä oli oman kauhukirjan lukeminen äänikirjaksi. Keväällä Mikko oli mukana toteuttamassa Yle kioskin Ilmastouutiset -kanavan videosisältöjä. Hän on tehnyt myös erilaisia kestävään arkeen ja kirjallisuuteen liittyviä videoita vuonna 2015 perustamalleen Kalenterikarju-nimiselle YouTube-kanavalle. Mikosta löytyy myös palanen lukemisen puolesta puhuvaa aktivistia.

Kirjoittaminen on älyllisesti haastavaa. Se on myös jonkinlaista itsetutkiskelua.

– Huolestuin, kun sain kuulla muutama vuosi sitten Lukukeskuksen tutkimuksesta, jossa todettiin erityisesti nuorten poikien lukemisen heikentyneen radikaalisti. Toteutin Pojatkin lukee -kampanjan vuonna 2016 ja puhuin lukemisen puolesta useissa eri medioissa. Tavoitteenani oli saada nuoret pojat ja kundit innostumaan lukemisesta, Mikko kertoo. 

Vapaa-ajallaan Mikko pelaa lautapelejä ja retkeilee luonnossa. Aikaa kuluu myös kirjojen lukemisen ja äänikirjojen kuuntelun parissa.

– Tämän vuoden aikana olen lukenut noin 62 kirjaa. Luen enimmäkseen fantasiaa ja tietokirjallisuutta. Olen mietiskellyt, että seuraavaksi voisin pureutua syvemmin venäjän kieliseen kirjallisuuteen. Kirjahyllyssä odottelee muutama paksu teos, kuten 1 500 sivuinen Sota ja rauha, Mikko hymyilee.

Tulevaisuuden suhteen Mikolla on toiveena, että hän voisi kirjoittaa lisää lasten ja nuorten kirjoja. 

– Olisi hienoa, jos lisäksi pääsisin kuvittamaan jonkin lasten kirjan, Mikko haaveilee.
 

Tutustu Mikko Toiviaisen videoihin, joissa puhutaan muun muassa kestävästä kehityksestä, ekologisesta arjesta, vastuullisesta kuluttamisesta ja järkevästä kierrättämisestä: www.youtube.com > kalenterikarju