Kaupungissa kummittelee
Aleksanterin teatterissa pidettiin ensiesitys maaliskuussa vuonna 1880. Sen jälkeen erilaiset selittämättömät ilmiöt ovat hätkähdyttäneet teatterin työntekijöitä.
Yksi näistä ilmiöistä on talossa vaelteleva upseerin hahmo, jonka teatterin vahtimestari on nähnyt liikkuvan näyttämön verhon takana. Muu henkilökunta on havainnut hahmon teatterin ullakolla ja teknisissä tiloissa. Hahmon on nähty istuvan myös teatterin kolmannella penkkirivillä ja eräässä teatterin aitiossa, kun meneillään on ollut jokin tapahtuma.
Öisin teatterin yläkerran toimistossa työskennelleet ovat kuulleet klassista musiikkia, vaikka talossa ei pitäisi olla ketään paikalla. Rakennuksen tavarahissi kiusaa myös teatterissa olijoita. Se lähtee usein käyntiin ilman selitystä. Jotta hissin metelöinti ei häiritsisi, se on pistettävä pois päältä esitysten ajaksi.
Vaikka teatterin haamut ovat säikyttäneet henkilökuntaa ja vierailijoita, niiden sanotaan kuitenkin olevan luonteeltaan ystävällisiä.
Suomen kansallisteatterissa viihtyy useita siellä työskennelleitä ja edesmenneitä henkilöitä. Kansallisteatteria voidaan kutsua Suomen Kansallisaaveteatteriksi havaintojen ja aavetarinoiden runsauden perusteella.
Yksi tunnistetuista hahmoista on Ida Emilia Aalberg, joka oli aikansa kuuluisimpia näyttelijöitä. Tarinoiden mukaan rouva Aalberg kulkee teatterissa valkoisessa puvussa etsien toiselta parvelta ja ullakolta kadonnutta päiväkirjaansa.
Kaarlo Juhana Bergholm oli teatterin ensimmäinen johtaja ja yksi sen perustajista, joka antoi kaiken aikansa ja tarmonsa teatterille. Hän kulkee edelleen myöhään illalla suuren näyttämön takana ja käy tarkistamassa, ovatko ovet lukossa.
Tiesitkö, että myös Hotel Katajanokassa kummittelee? Ennen kuin hotelli aloitti toimintansa, rakennuksessa oli Helsingin lääninvankila. Hotellin henkilökunta on muun muassa kuullut kellarikerroksessa outoja ääniä, kuten askeleita ja rautaovien aukeamista. Hotellin asukkaat taas ovat kertoneet hotellihuoneessa itsekseen päälle ja pois menneestä suihkusta ja hiustenkuivaajasta, joka on alkanut puhaltamaan omin päin puoli kolmen aikaan yöllä.
Lähde: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita, Mauri Karvonen (2016)
