Kahvilat muuttuivat yläluokan ajanvietteestä koko kansan huviksi

Suomen ensimmäiset kahvilat 1700-luvulla olivat siirtomaatuotteita myyvien kauppiaiden tiloissa, joissa nautittiin ja ihmeteltiin kahvin lisäksi esimerkiksi kaakaota, mausteita ja eksoottisia viinejä. Helsinki sai ensimmäisen kaffehusinsa Suomenlinnaan, kun linnoituksen rakentaminen alkoi 1700-luvun puolivälissä.

Tuolloin kahvilla kävi ennen kaikkea yläluokka, jolla oli mahdollisuus hankkia kalliita siirtomaatuotteita ja vapaa-aikaa nauttia niistä yhdessä. Työväestö sai kahvinsa tuolloin vielä muuta kautta, kertoo historioitsija Katja Tikka, joka on yksi Kahvintuoksuinen Helsinki -kirjan kirjoittajista.

Kahvila Ekbergiin haettiin oppia Pariisista

Myöhemmin vaikutteita haettiin Euroopasta: pariisilainen kahvilakulttuuri rantautui kaupunkiimme 1800-luvulla Pietarin kautta. Helsingin vanhimman yhä olemassa olevan kahvilan, Ekbergin, perustajakin kävi hakemassa sieltä oppinsa.

– Näissä kahviloissa leipurit ja sokerileipurit halusivat tarjoilla tuotteitaan, Tikka kertoo.

Asiakkaina alkoi olla yläluokan lisäksi muun muassa ylioppilaita, jotka istuskelivat ja keskustelivat kahvin ääressä mielellään. Kahvin hintakin laski, kun sen saatavuus parani junien ja höyrylaivojen yleistyessä.

Hiljalleen kahvittelu yleistyi. 1920-luvulle tultaessa jo tehdastyöläisetkin saattoivat käydä kahviloissa lukemassa päivän lehden kupposen ääressä.

Lama kasvatti kahviloiden suosiota

Nykyinen kahvilakulttuurimme monipuolistui ja alkoi muistuttaa nykyistä 80- ja 90-luvuilla. Laman aikaan ihmisillä oli aikaa, mutta ei rahaa, ja edullinen kahvi ja kahvilat houkuttelivat. Kahvilat puolestaan hakivat vaikutteita yhä globaalimmin.

– Nyt uutta tulee koko ajan, ja kahviloiden elinkaari voi olla aika lyhytkin, Tikka toteaa.

Mutta missä tutkija itse juo kahvinsa?

– Lempikahvilaa en osaa nimetä. Tällä hetkellä esimerkiksi Pauligin Kulma Aleksanterinkadulla on kiinnostava: sieltä saa muun muassa vegaanista kahvia.

Hima 3/2018.