Helsingin monipuolinen kaupunkiluonto kutsuu helmaansa

Joutsenpariskunta lipuu esiin rantakaislikon takaa, lahden yläpuolella liitelee muutama lokki, ja jostain kaukaa kuuluu käpytikan nakutusta.  

– Vielä hetki, niin tästä saisi tosi hyvän kuvan, Herttoniemessä asuva Hekan asukas Mika Wallasvaara pohtii ja asettelee kameraansa sopivaan paikkaan.  

Vieressä seisova, juuri Vallilaan muuttanut, niin ikään Hekalla asuva Leena Vanhamäki on jo ehtinyt napata kamerakännykällään kuvia kaislikosta ja sen eläimistä.  

– Tämä on yksi kaupungin hienoimpia luontopaikkoja. Täällä on ihanaa seurata eri vuodenaikojen vaihtumista, ja luontoa pääsee hämmästyttävän lähelle. Otan kännykällä luontokuvia päivittäin ja jaan niitä kavereideni kanssa muun muassa Instagramissa, Leena sanoo. 

Rantakaislikko eläimineen voisi maiseman puolesta sijaita keskellä kansallispuistoa, kaukana muista ihmisistä ja kaupungin hälystä. Nyt ollaan kuitenkin keskellä Helsinkiä, tarkemmin sanottuna Vanhankaupunginlahdella, Pornaistenniemen kärjestä lähtevillä pitkospuilla. Pitkospuiden päässä luontoa pääsee vielä aavistuksen verran lähemmäs lahdelle rakennetun piilokojun ansiosta, ja vierestä lähtevät leveät, esteettömät pitkospuut Lammassaareen ja Kuusiluotoon, joiden suunnalta vastaan talsii muutama muukin retkeilijä. 

Helsingin luonto on usein parhaimmillaan aamulla, kun lenkkipoluilla tapaa enemmän eläimiä kuin ihmisiä. 

Vanhankaupunginlahden rantakaislikot ovat tulleet Mikalle ja Leenalle tutuiksi jo vuosien takaa, mutta kuluneena keväänä niiden merkitys on korostunut. Normaalisti kulttuurituottajana ja Helsinki-oppaana työskentelevälle Leenalle ja freelance-valokuvaajana sekä varastovastaavana työskentelevälle Mikalle kevään koronavirustilanne ja siihen liittyvät poikkeusolot ovat tarkoittaneet paitsi vähentyneitä työtunteja myös enemmän retkeilyaikaa luonnossa.  

Mika lenkkeilee luonnossa pääasiassa aikaisin aamulla. Silloin luonto on valokuvien ja esimerkiksi lintujen tarkkailun kannalta parhaimmillaan, ja poluille mahtuu hyvin. 

– Muutkin kyllä lenkkeilevät nyt aiempaa enemmän. Näen sen polun varrelle heitettyjen kertakäyttöisten nenäliinojen määrästä. Niiden paikka on roskiksessa, ei luonnossa, hän muistuttaa.  

Retkikohteita lähellä ja kaukana 

Vanhakaupunginlahti ja sen rantakosteikot ovat yksiä sekä Mikan että Leenan suosikkipaikkoja kaupungissa, ja kumpikin lenkkeilee alueella lähes viikoittain. Hyvien luontokuvauspaikkojen lisäksi Vanhankaupunginlahdella kiehtoo alueen historia ja sen moninainen luonto: luontopolulla pääsee siirtymään hetkessä rantakaislikosta metsämaisemaan, ja alueella sijaitsevista lukuisista lintutorneista voi tähyillä kauas.  

– Tämäkin on muuten vanhaa merenpohjaa. Tuolla metsänreunassa näkyy vielä merkkejä vanhoista puuveneistä, Mika huomauttaa koivikon keskellä.  

Vanhankaupungin lisäksi sekä Mikalla että Leenalla on monta muutakin suosikkipaikkaa, monet niistä melko keskellä kaupunkia.  

– Keskuspuisto on aina kiinnostava, ja Itä-Helsingin rannoilta löytyy hienoja luontokohteita, samoin Vanhankaupunginlahden Herttoniemen puoleisilta ulkoilualueilta, Mika sanoo. 

Leena tutkii luontoa mielellään myös omalta parvekkeeltaan. Kevään ja alkukesän aikana kännykkäkuviin ovat päätyneet muun muassa parvekkeen alla telmivät rusakot.  

– Kerran Pikku Huopalahdessa asuessani parvekkeen alla levähti hirvikin! Myöhemmin tosin luin lehdestä, että poliisit olivat ottaneet sen kiinni, koska hirvi liikkui vähän turhan vaarallisilla alueilla. Kettujakin olen nähnyt sekä Viikissä että Pikku Huopalahdessa, Leena kertoo. 

Leena käy kävelyretkillä mielellään myös Seurasaaressa.  

– Olen maalta kotoisin, ja Seurasaaressa on sellainen mukava maalaismainen tunnelma, Vanhamäki kertoo. 

Jos matka taittuu lähiluontoa kauemmaksi, Leena kurvaa paikalle joko pyörällä tai omalla autolla. Myös Mika hyödyntää usein retkeillessä oman auton tarjoamia mahdollisuuksia.  

– Täällä kaupungissa yleensä lenkkeilen tai pyöräilen paikan päälle, mutta aika usein luontoon tulee lähdettyä myös autolla. Silloin pääsen pidemmälle. Esimerkiksi Torronsuon kansallispuistosta ja Porvoon edustalla sijaitsevasta Emäsalosta löytyy tosi hienoja paikkoja, joihin ei ole kovin pitkä matka ajaa, Mika kertoo. 

Leenakin toivoo pääsevänsä kesällä luontoon hieman kauemmaksi. Haaveissa siintää muun muassa Kuusamon Karhunkierros. 

– Usein matkustan kesäisin ympäri Suomea katsomassa erilaisia kesäteatteriesityksiä, ja käyn sitten samalla tutustumassa lähialueiden kansallispuistoihin. Tänä kesänä kesäteatterivierailut taitavat jäädä vähiin, mutta toivon, että pääsisin silti käymään esimerkiksi Turun saariston liepeillä tai vaikkapa Tampereella Pyynikissä. Jos kauemmas ei pääse, onneksi Nuuksiokin on tässä aika lähellä ja helposti saavutettavissa, Leena sanoo. 

Luonto antaa ja opettaa 

Mikaa ja Leenaa kiehtoo luonnossa sen jatkuva muuttuminen vuodenaikojen mukaan. Mikalle luonnon kuvaaminen on tuonut luonnossa liikkumiseen myös uusia ulottuvuuksia.  

– Juoksen kyllä muutenkin luonnossa joka päivä, mutta viime vuosina olen alkanut kuljettaa kameraa mukana. Luontokuvaus on opettanut kärsivällisyyttä, sillä jos eläimistä haluaa tietynlaisen kuvan, täytyy jaksaa odottaa. Juuri nyt olen seuraillut muun muassa kettujen puuhia, ja lisäksi olen laskenut, että tässä kaupunkialueella liikkuu useampi kymmen kaurista. Haaveena on, että joku päivä pääsen pohjoisempaan ja saisin kuvan karhusta sen luontaisessa elinympäristössä, Mika sanoo. 

Luonnossa mieli pääsee lepäämään, ja omakin olo kohenee nopeasti. 

Moni luontokuvaaja käyttää apunaan haaskoja tai esimerkiksi linnunruokaa lintuja houkutellessaan. Niistä Mika ei innostu. 

– Haluan tallentaa luonnon autenttisuuden. On ollut hauskaa huomata, miten tässä oppii samalla myös eri eläinlajien käyttäytymisestä. Kun kuvasin esimerkiksi kaupungissa liikkuvia kauriita, huomasin ihan puolivahingossa etsiväni niistä ja niiden käyttäytymisestä tietoa myös netistä, hän sanoo ja kaivaa kameran taas esiin.  

Mika kertoo, että luonnossa kiehtoo myös sen hiljaisuus ja mahdollisuus päästä kosketuksiin omien juuriensa kanssa. 

– Me ihmisetkin olemme osa luontoa, hän toteaa. 

Leena on huomannut, että luonnosta on tullut koronapandemian myötä entistä tärkeämpi osa elämää. 

– Moni asia on stressannut kevään ja alkukesän mittaan, kun omat kulttuurituottajan pätkätyöt ovat tauolla ja elämäntilanne ei ole siksi helpoimmasta päästä. Luonnossa mieli pääsee kuitenkin aina lepäämään, ja olo kohenee nopeasti. Välillä olen joutunut vähän patistelemaankin itseäni ulos, mutta joka kerta se on kannattanut. Luonto antaa aina jotain takaisin, hän pohtii. 

Sopivat varusteet mukaan luontoretkelle

Vaikka kamera tai kännykkäkamera ovat Mikalle ja Leenalle luonnossa liikkumisen vakiovarusteita, vielä tärkeämpänä kumpikin pitävät oikeanlaista vaatetusta. Jos luontoretki suuntautuu yhtään kauemmas kotipihasta, on syytä kiinnittää huomiota sääennusteeseen ja siihen sopiviin, mukaviin vaatteisiin. 

– Aurinko voi olla polttava, joten varsinkin keväällä ja kesäaikaan suosin lippiksiä ja tarpeeksi tehokasta aurinkorasvaa. Lisäksi kaula kannattaa suojata, etenkin yhtään kylmempinä päivinä, Leena vinkkaa. 

Hän huomauttaa, että kengät ovat kuitenkin varusteista ehdottomasti tärkeimmät. 

– Jos jalat kastuvat tai kylmettyvät, tulee nopeasti kylmä. Hyvillä lenkkareilla tai esimerkiksi kumisaappailla pääsee jo pitkälle, hän lisää. 

Myös Mika korostaa mukavien, kävelyyn suunniteltujen kenkien tarpeellisuutta.  

– Goretex-kengät ovat hyvät melkein säällä kuin säällä, koska luonnossa ei voi koskaan tietää milloin vedenpitäville ominaisuuksille on käyttöä. Muussa vaatetuksessa tykkään suosia softshell-vaatteita, sillä ne hengittävät ja pitävät kuitenkin jokin verran vettä, hän kertoo. 

Ja oli sääennuste millainen hyvänsä, Mika ja Leena muistuttavat, että mukaan kannattaa ottaa ripaus avointa mieltä.  

– Sekä kärsivällisyyttä. Luonnosta oleilusta saa eniten irti, kun retkeilyä ei lähde suorittamaan. Kun luonnossa kulkee hiljaa ja rauhallisesti, ehtii huomata pienetkin yksityiskohdat, kuten vaikkapa nämä pitkospuiden vierellä kukkivat kukat ja kevään ensimmäiset kimalaiset, Mika lisää. 

Vieraassa maastossa on hyvä selvittää etukäteen myös se, mihin on menossa. Kaupungin luontopolut ovat melko hyvin opastettuja, mutta esimerkiksi taskussa mukana kulkeva kännykkä on hyvä apu, jos polulta sattuisi eksymään.  

Mika Wallasvaaran ja Leena Vanhamäen luontokuvia voi seurata Instagramissa tileillä @mwallasvaara ja @kulttuuriguldur. 

 

Helsingin ulkoiluhelmet 

Helsinki on yksi maailman vihreimmistä pääkaupungeista, ja kaupungista löytyy lukemattomia luontoreittejä monenlaiseen makuun.  

• Uutelan ulkoilupuistossa Vuosaaren itäpuolella voi kuvitella olevansa kaukana saaristossa tai syvällä metsän siimeksessä. Kymmenien hehtaarien kokoinen ulkoilualue koostuu niin kangasmetsästä, kallioista, soista kuin rantakallioistakin. Uutelan kahdeksikon muotoinen luontopolku koostuu kahdesta eripituisesta kierroksesta, joista voi kiertää joko toisen tai molemmat. Osoite: Uutelantie 30.  
• Haltialan alue on kuin pieni pala suomalaista maalaismaisemaa. Kotieläintilan pellot kukkivat kesäisin, ja talvisin niillä risteilevät laajat latuverkostot. Samalle retkelle voi yhdistää niin Keskuspuistoon ulottuvan Haltialan aarnimetsäalueen kuin Niskalan arboretuminkin. Evästauolle sopivia paikkoja löytyy myös Haltialan maatilan ja Niskalan arboretumin väliseltä Ruutinkosken suojellulta koski- ja lehtoalueelta. Osoite: Laamannintie. 
• Haagan alppiruusupuisto on esteetön puistoalue kaupungin sydämessä. Puiston kuuluisien alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella, ja osa niistä kukkii vielä juhannuksen jälkeenkin. Puistossa on taianomainen tunnelma myös muina vuodenaikoina, ja loppukesällä puulajien loistosta saa nauttia ilman väenpaljoutta. Osoite: Eliel Saarisen tie. 
• Maunulan luontopolku yllättää moninaisuudellaan ja hienoilla maisemillaan. Reilun kolmen kilometrin pituisen polun teemana on ”Luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus”. Polkua kulkiessa voi halutessaan pysähtyä ympäröivää luontoa kuvaavien luontotaulujen ääreelle. Reitti lähtee Maunulan majalta ja sitä viitoittavat selkeät nuolimaiset opasteet. Osoite: Metsäläntie 9. 

Lisää Helsingin retkeilyhelmiä löytyy osoitteesta: https://vihreatsylit.fi/